Viime lauantaina lähipuistoon kokoontui joukko ihmisiä. Osa oli ennestään hyvin tai jotenkin tuttuja, osa tuntemattomia. Oli hyvää ruokaa, juomaa, kakkua ja kukkia. Sää ei varsinaisesti suosinut, mutta tunnelma oli sitäkin lämpimämpi ja hymy herkässä.

Latasin snapchatin aikoinaan Jennin suosituksesta, mutta en oikeastaan innostunut sovelluksesta kamalasti, edes silloinkaan kun snäppimeininki oli viime syksynä kuumimillaan. Latasin välillä jotain hassuja ujoja videoitani ja seurailin muiden aktiivisempien ystävieni juttuja. Vähitellen uskaltauduin ulos kuorestani ja siinä missä blogissa edelleen mietin joka sanaa pitkään, niin snäpissä osaan olla avoimempi, spontaanimpi ja tuoda muutenkin enemmän sitä ehkä vähän villimpää puolta minusta, mikä ei ehkä instagramista ja blogista ehkä välity. Snapchatissa on myös mahtavaa jotenkin välittömämpi vuorovaikutus, kommentteja ja palautetta annetaan herkemmin ja on ollut myös hauska huomata miten esimerkiksi vaikka vegaaniruokareseptit kiinnostaa niin monia ihan pelkästään screenshottien perusteella.

Parasta snäpissä ja somessa on kuitenkin ne kaikki ihanat tyypit, joihin olen niiden kautta saanut tutustua. Lauantain snäppikemujen jälkeen ihmettelin onnellisena moneen kertaan, miten näin hauskoja ja valloittavia ihmisiä onkin pelkkä yksi sovellus tuonut yhteen.

Yleensä mietin niin tarkasti, mitä kuvia blogiini jaan – nämä kuvat taas ovat nopeita ja spontaaneja räpsyjä. Ehkä juuri siksi halusinkin jakaa ne täälläkin, ehkä toisinaan voi päästää irti siitä että kaiken täytyisi olla niin harkittua. Mulle nämä kuvat ovat kuitenkin monella tapaa täydellisiä ja niistä tulee onnellinen fiilis koska pääosassa on kuitenkin ihania, hymyileviä ihmisiä, joiden kanssa vietin ehkä kevään hauskimman illan. Ja viettäisin muuten milloin tahansa uudestaan.

Kiitos kaikille jotka olitte mukana <3