Viikko sitten sattui pieni onnettomuus, johon liittyi kaatunut vesilasi ja tietokoneeni. Toisenlaisessa hetkessä ja tilanteessa olisin saanut varmaan hermoromahduksen, mutta nyt suhtauduin tapaukseen täysin rauhallisesti: kone oli jo vanha, olin miettinyt uuden hankkimista muutenkin, kaikki tärkeät tiedot olivat varmuuskopioituna ja onnettomuus sattui juuri ennen juhannusta, jonka olin ajatellut muutenkin viettää ilman somea. Kun en päässyt tekemään tietokoneellani tavanomaisia töitäni, niin silloin ehtii tehdä kaikenlaista muuta. Mökkiremontti on edennyt rapsakkaasti, enkä malta odottaa että pääsen jakamaan ensimmäiset kuvat mökistä teillekin.

Juhannus oli ehkä kivoin pitkään aikaan. Halusimme päästä hetkeksi eroon remppahommista, ja suuntasimme aattona ystäväni Peetan vanhempien mökille Turun saaristoon. Lauantaina palasimme omalle mökille ja yövyimme siellä ensimmäistä kertaa. Kestitsimme sukulaisia, saimme kaksi pyöräilevää mökkikyläilijää, heitimme talviturkit ja nautimme kaikkien aikojen juhannussäistä isolla terassilla. Juhannuksen jälkeen jatkoimme remppahommia ja huomaamattamme vietimme mökillä kolme vuorokautta putkeen, ilman että tuli kertaakaan ikävä kaupunkiin.

Tällä hetkellä tuntuu täydelliseltä tämä kesäelo, jossa voi yhdistää kaupunkihengailun maalaiselämään, hurauttaa aina fiiliksen mukaan mökille ja takaisin kaupunkiin. En osaa edes haaveilla matkustamisesta nyt, kun mökillä pääsee niin hyvin irti arjesta – minusta on tullut näköjään pieni mökkimummeli jo alle kolmikymppisenä.