Mökillä remppa on edennyt aika hissukseen. Keittiö tuli viime viikolla ja se on kohta saatu paikalleen, mutta kestää vielä jonkin aikaa ennen kuin keittiöön pääsee kokkailemaan ja tiskaamaan: edessä on vielä vähän isommat sähkö-, vesi-ja viemäröintityöt, jotka eivät valmistu parissa päivässä. Olimme kuitenkin etukäteen osanneet varautua siihen, että vanhaa mökkiä rempatessa monenlaisia yllätyksiä voi tulla eteen ja projekti ei välttämättä valmistu sormia napauttamalla. Luotan kuitenkin vahvasti siihen, että sisätilojen remontti saadaan tämän vuoden puolella pääosin valmiiksi, ja ensi keväänä päästään toteuttamaan pihan uudistusta.

Onneksi remonttihommat eivät ole estäneet lainkaan mökkielämästä ja kesästä nauttimista. Viime viikolla saimme kaukaisia sukulaisvieraita ja alkuviikosta mökkeilimme ystävieni Annan ja Artun kanssa. Mökkeilyn hienous piilee mielestäni siinä, että yksinkertaiset ja parhaat asiat ovat pinnalla: rauhallinen mutta silti inspiroiva miljöö, hartaudella tehty ja nautittu ruoka ja tietenkin se hyvä seura. Mökillä ei ole peiliä, joten ei tarvitse miettiä miltä näyttää. Ruokakin syödään epäesteettisiltä kertakäyttölautasilta, mutta silti se maistuu paremmalta kuin koskaan.

Parasta mökkielämässä juuri nyt ovat omalta pihalta poimitut marjat. Tähän mennessä olen löytänyt vähän metsämansikoita, mustikkaa ja villivadelmaa, lähiympäristöstä vielä voisi löytyä varmasti enemmänkin, jos lähtisi etsimään. Sieniä ei ole vielä näkynyt, mutta uskon sen johtuvan enemmän itsestäni kuin sienien puutteesta. Haluaisinkin saada pihalle lisää marjapensaita, ehkä omenapuita ja jopa pieni mansikkamaakin, vähän sen mukaan mitä tontille saadaan mahtumaan ja mikä pihalla mahdollisesti menestyisi. Haaveissani istun onnellisena kiikussa omenapuun alla, oman maan mansikoita syöden ja kirjaa lukien. Ehkä kymmenen vuoden päästä.