Perjantai. Olen edellisenä iltana tehnyt töitä pikkutunneilla ja herännyt aamulla aikaisin taas jatkamaan. Pitkän mutta äärimmäisen tehokkaan kuvauspäivän jälkeen riennän vauhdilla kotiin vastaanottamaan postin lähetystä, jonka pitäisi olla uusi sänkyni, olen edellisenä iltana järjestänyt toiselta paikkakunnalta käsin vanhan sängyn poiskuljetuksen. Kun pääsen juuri ja juuri ajoissa kotiovelleni, ei postimies odotakaan sängyn kanssa, vaan hän luovuttaa minulle pelkän sijauspatjan. Siinä sitä sitten oltiin, ilman vanhaa sänkyä, puhumattakaan uudesta. Olin niin väsynyt ja hämmentynyt, etten osanut kuin nauraa ja rojahtaa sohvalle. Unohdin avaimet ulko-oveen.

Tällaisen viikon jälkeen on ihaninta, kun ystävät tulevat hakemaan sinut kotoa, ottavat unohtuneet avaimet talteen ulko-ovesta, keittävät kahvit, kantavat tavarasi autoon ja antavat sinun nukkua takapenkillä ajomatkalla kohti mökkiä. Tiedän että kotiin jäi kasa tekemättömiä töitä odottamaan kotiinpaluutani, mutta totuus on se, että väsyneenä ei saa mitään hyvää aikaiseksi. Yksi yö luonnon keskellä ei olisi voinut tulla parempaan saumaan.

Olimme viimeksi mökillä pari viikkoa sitten, oli ihana huomata että varsin vaatimattomasti varustetulla kesämökillämme tarkeni ja pärjäsi hienosti talvipakkasillakin. En tiedä mikä lämmitti eniten: tuli takassa, patterit vai mielettömät tanssimoovit joita treenasimme yömyöhään saakka. Tänä viikonloppuna luvassa toivottavasti vähintään yhtä mahtavaa meininkiä, tosin tällä kertaa kohteenamme on eri mökki, jossa on oikeastaan omakotitalon varustelu, joten ei tarvitse sopia kipinävuoroja yöksi.

Toivottavasti teillä on ihana viikonloppu ja saatte levätä!

Kuvat: Mustarttu & Axel Orjala