Ensimmäinen kesäkuuta. Leivoin eilen kakkuja yömyöhään saakka ja aamulla raahasin itseni, silmäpussini ja kakut taksiin. Juhlittiin Eat Cake!-kirjamme julkkareita Kaisun ja Cozyn kanssa, ja vaikka aamu oli yhtä hälinää niin samaan aikaan olo oli levollinen ja rauhoittunut. Tässä sitä nyt ollaan, yksi projekti valmiina, konkreettinen teos kädessä. Varmaan olisin voinut tehdä sata asiaa paremmin, nopeammin, huolellisemmin ja tarkemmin, mutta loppupeleissä tärkeintä oli vain se, että ylipäätään tein. Tartuin uuteen haasteeseen, kokeilin rajojani ja sain valmiiksi jotain, josta voin olla vähän ylpeäkin. Ja ennenkaikkea, opin jotain uutta.

Kesäkuun alkaessa huokaisen myös sille, että talvi on nyt lopullisesti selätetty. Muistan, miten Balilta kotiin palatessani mietin edessä olevia kuukausia ja sitä, miten tulisin niistä selviämään. Viimeisen puolen vuoden aikana on tapahtunut paljon. Yksityiselämän puolella on ollut isoja muutoksia ja työrintamalla välillä vähän liiankin monta rautaa tulessa. Vaikka yleensä haluan aina katsoa vain eteenpäin, niin nyt voin vähän vilkaista taaksekin ja todeta, että selvisin. Vieläpä aika hyvin, vaikka tällä hetkellä tuntuukin että olen enemmän loman tarpeessa kuin pitkään aikaan. Nyt olen avoimin mielin valmiina ottamaan vastaan kaiken ihanan, mitä tuleva kesä minulle haluaa antaa, ja aion nauttia täysin siemauksin.

Kuvat: Mustarttu