Onnea on omistaa ystäviä, joilla on koti keskellä kauneinta Helsinkiä, Suomenlinnassa. Muistan vieläkin, kun kävin elämäni ensimmäistä kertaa vuosia sitten Suokissa: oli lämmin kesäkuun alku, syreenit kukkivat ja kaikki oli saarella niin ihmeellistä että en voinut käsittää että tuollainen paikka on oikeasti olemassa. Myöhemmin melkein järkytyin, kun ymmärsin, että jotkut ihmiset myös ihan oikeasti saavat asua tuolla saarella – miten elämä muka voi olla niin epäreilua, että jotkut saavat asua kauniissa saaressa, kun suurin osa meistä tavan tallaajista viettää elämänsä tylsästi mantereella..

Onneksi saaressa saa mennä käymään niin usein kun haluaa. Siellä on aika usein vastassa ihana ja hymyilevä Dorit poikiensa ja suloisen Manda-mäyräkoiransa kanssa. Dorit keittää kahvit aina itsejauhamistaan tuoreista kahvipavuista ja ei sano koskaan ei, jos ehdotetaan lättykestejä. Suomenlinnan sisäpihoilta löytyy juuri sellainen idylli, jota rakastan – vanhat puutalot puiden varjossa, yhteisöllisyys naapureiden kesken, meren läheisyys ja rauhallinen tunnelma turisteista ja suokkivierailijoista huolimatta. Ehkä jonain päivänä kun kyllästyn Ullanlinnaan, pakkaan kamani ja muutan Doritille – kyllähän teille tällainen yksi reipas bloggaaja mahtuisi?

Jos suomenlinnaidylli, ihanasti sisustettu koti, suloinen mäykkytyttö ja elämänmakuiset jutut kiinnostavat, niiin kannattaa vierailla Doritin omassa blogissa.