Niin se meni, kesä. Tuntui että se ei oikein koskaan kunnolla alkanutkaan – tämä oli ehkä naismuistini lyhin kesä. En yleensä tykkää valittaa säästä, mutta onhan tämä ollut vähän surkuhupaisaa. Nyt syyskuun ensimmäisenä joudun viimein myöntämään itselleni, että turha odottaa enää lämpimiä kelejä, syksy alkoi jo. Yhdeksän kuukauden jälkeen on ehkä taas mahdollisuus pukea kesäleninki, viettää aurinkoista päivää Suomenlinnassa, tuntea ruoho paljaiden jalkojen alla ja syödä kirsikoita lautassa.

Muistan hyvin päivän, jolloin nämä kuvat otettiin. Oli luvattu pilvistä, mutta aurinko paistoikin täydeltä taivaalta ja suomenlinnan lauttaan oli yli tunnin jono. Saatoin jopa mielessäni kirota hellettä ja kuumottavaa aurinkoa jonossa seistessäni – nyt se tuntuu vähän hassulta.

Kesää tulee ikävä, mutta rakastan silti syksyä ja sen tuomaa uutta energiaa. Loman jälkeen on oikeasti levännyt olo ja pää pursuaa uusia ideoita. Kalenteri alkaa täyttymään pikkuhiljaa kaikenlaisista työkuvioista ja lisäksi sain tänään tietää, että minut on vihdoin hyväksytty avoimen yliopiston kautta eräälle kiinnostavalle kurssille, jolle olen yrittänyt hakea jo parin vuoden ajan. Samaan aikaan tuntuu, että voisin aloittaa ehkä jonkun uuden harrastuksen tai työprojektin. Huolettomat kesäpäivät olivat ihania, mutta toisaalta en saanut silloin juuri mitään aikaiseksi, keskityin vain elämästä nauttimiseen. Laiskottelukauden jälkeen olen valmis töihin, eikä talven tulo ahdista.

Siispä syyskuu, tervetuloa!

Kuvat: Omar Elmrabt (@omarelmrabt)