Mielestäni koirillekin täytyy järjestää juhlia säännöllisesti. Sellaisia koirien kokoontumisia, jossa karvapalleroita huomioidaan ehkä tavallista enemmän herkuilla ja rapsutuksilla ja jossa he ennenkaikkea pääsevät peuhaamaan ja leikkimään keskenään turvallisessa ympäristössä. Koirillekin on tärkeää tavata lajitovereitaan, se on kuitenkin pohjimmiltaan laumaeläin – ja tottakai on aina kiva päästä juttelemaan koirajutuista ja erityisesti maltankoirajutuista toisten omistajien kanssa – varsinkin näiden maltojen omistajatkin sattuvat olemaan ihan huipputyyppejä!

Viime lauantaina Milo sai siis pikkujoulujen merkeissä kylään kaksi suloista maltankoiraneitiä – Nalan, johon olen tutustunut sattumalta bussipysäkillä ja asennekollegani Jonnan Telma-koiran. Jos yksi maltankoira on jo itsessään söpö näky, niin kuvittele kolme samanlaista! Ei ole ihme, että rotu hurmaa niin monet yksi toisensa jälkeen.

Vaikka nykyään Milo on elämässäni vain osa-aikaisesti, niin se on edelleen yhtä tärkeä ja rakas kuin aina ennenkin. Koirahöpsöyskään ei ole yleisesti vähentynyt yhtään, edelleenkin juttelen (lue = lässytän) vastaantuleville suloisille koirille, etenkin maltankoirille, ja aina kun vain joku kysyy, kerron mielelläni ummet ja lammet omasta koirastani. Tottakai välillä mietityttää, että kauan koiran yhteishuoltajuus voi jatkua ja joudutaanko Milolle valitsemaan jossain vaiheessa vain yksi koti, mutta täytyy luottaa siihen että asiat menevät hyvin ja miettiä aina tilanne koiran parhaan kannalta. Nyt toistaiseksi tämä järjestely on toiminut mainiosti niin koiran kun omistajienkin kannalta.

Koirapikkujouluista tulee varmasti perinnne – ensi vuonna uudestaan, eikö vain? <3

Kuvat Jonna & minä