Jännittäviä uutisia!
Tänään on julkaistu minun ja ystäväni Artun oma No filter podcast. Projekti on tavallaan saanut alkunsa jo kauan sitten: jo vuosi sitten suunnittelimme, että alkaisimme tehdä yhdessä videoita joissa keskustelisimme meille tärkeistä aiheista. Podcastien yleistyessä alkoi tuntua kuitenkin siltä, että se voisikin olla meille aika passeli kanava ja näin alkoi No filter-podcastin tarina. Nimi kanavallemme syntyi, kun mietimme, miten voisimme tuoda vastapainoa muuten niin huolitetuille ja filtteröidyille somekanaville. Ideana on siis puhua ilman suodattimia – haluamme haastaa itseämme tarttumaan kaikenlaisiin kiinnostaviin aiheisiin, myös sellaisiin, mistä meistä itsestämme on vähän noloa tai hankala puhua. Ystävän kanssa keskustellessa on paljon helpompi tarttua niihin vaikeisiinkin aiheisiin, kun taas tänne blogiin helposti miettii jokaista sanaa tarkkaan ja kuvat hiotaan aina viimeisen päälle.
Ensimmäinen podcast-jaksomme kertoo meitä yhdistävästä etnisestä taustasta, vanhoillislestadiolaisuudesta. Uskonnollisessa yhteisössä kasvaneina olemme tottuneet muutenkin varomaan sanojamme ja miettimään aina tarkasti, mitä voi sanoa, ettei kukaan vaan loukkaantuisi. Ulkopuolisille omasta taustasta ei taas uskalleta usein kertoa tuomitsemisen pelossa. Tänä keväänä kerroin jo blogissani vanhoillislestadiolaisesta taustastani ja huomasin että aihe kiinnostaa todella paljon ja siitä kaivataan enemmänkin keskustelua – niimpä uusimmassa “Miltä tuntuu olla lesta”-jaksossa käydään läpi meidän molempien tarinat, joissa on paljon samaa mutta myös paljon eroavaisuuksia.
Otetaan mielellään vastaan myös kommentteja ja keskustelua, laittakaa viestiä täällä blogissa tai instagramissa!
No Filter-podcast ilmestyy jatkossa aina tiistaisin – lataa siis itsellesi acast-sovellus ja ota meidät seurantaan!
Niin hyvä tää! Otan teidät seurantaan😊
Ihana kuulla, Sandra! <3 Toivottavasti tykkäät jutuista jatkossakin 🙂
Olipas mielenkiintoista kuunneltavaa! Kiitos!
Kiitos Vilja, mukava kuulla! Toivottavasti pystytään jatkossakin pysymään mielenkiintoisina 🙂
Hei!
Kuuntelimme joutessamme pitkällä ajomatkalla podcastinne. Huomio kiinnittyi erityisesti yhteen asiaan. Käytetty termi lesta tulee ilmeisesti sanasta lestadiolainen? Lesta sanan käyttö ohjelmassanne herätti kysymyksen. Mietimme yhdessä, onko sana sopiva sivistyneeseen käyttöön vai verrattavissa seuraaviin sanoihin viitatessa ihmisryhmiin: mamu, nekru, musta, homppeli, hintti ja jutku. Varmistimme sanan tunnelataukseen kahdelta lestadiolaiselta henkilöltä, otanta on siis pieni. Termi assosioitui negatiivisiin mielleyhtymiin kuten nimittelyyn. Ymmärrämme, että ette ilmeisesti ole journalistiikan asiantuntijoita. Pieni vilkaisu Journalistin ohjeisiin (löytyy helposti internetistä hakusanalla julkisen sanan neuvosto) saattaisi auttaa teitä eteenpäin uuden ideanne kanssa. Suora puhe on taitolaji, siksi pienet filtterit esimerkiksi käytetyn terminologian kohdalla ovat usein paikallaan julkisessa sanassa.
Ystävällisin terveisin,
Kynäkäsi ystävineen
Pakko antaa palautetta, kun teidän kuuntelemisesta tuli niin hyvä mieli! Puhe oli suoraa, kumpusi omasta kokemusmaailmasta eikä provosoinut puoleen tai toiseen. Avoin, rohkea ja lämmin olivat mun ensi fiilikset. Kuuntelen ehdottomasti toistekin, ootte super !!
Moi Kynäkäsi ja ystävät! Kiitos palautteesta, hienoa jos jaksomme on herättänyt pohdintoja!
Itse olen lestadiolainen, eikä se tule muuttumaan koskaan, vaikka olen yhteisöstä irtaantunutkin: vanhoillislestadiolaisuus kulkee mukanani lopun elämääni jossain muodossa. Kun elin ja olin vielä vahvasti mukana yhteisössä, käytin usein itsestäni ja lestadiolaisista ystävistäni termiä “lesta”, meille se oli yksinkertaisesti hauska lempinimi ja lyhennys. Negatiivisen kaiun sana on saanut mielestäni silloin, kun joku ulkopuolinen on käyttänyt sitä haukkumiseen, itseänikin on haukuttu nuorempana “vitun lestaksi”, eikä se ole tuntunut kivalta. Koska olemme Artun kanssa lestadiolaisia, koemme, että voimme käyttää termiä vapaasti itsestämme ja muista lestadiolaisista, mutta en suosittele termin käyttöä ulkopuolisille. Esimerkiksi nigga-sanan käyttö määrätyn sosiaalisen ryhmän ulkopuolella koetaan halventavaksi, mutta ryhmän sisällä se symboloi veljeyttä. Myöskään homo ei ole haukkumasana, mutta sellaisena sitä voi silti käyttää.
Me emme tosiaan ole journalistiikan asioita, mutta Journalistiset ohjeet ovat tutut. Emme tässä kohtaa kuitenkaan kokeneet, että meillä olisi aiheitta filtteröintiin tämän termin osalta. Ehkä jos meillä olisi vielä negatiivisempi kokemus sanasta, niin emme olisi siitä niin avoimesti käyttäneetkään. Kiitos kun kuuntelitte podcast-jakson ja mukavaa kesäkuun jatkoa!
Helmiina, kiitos, ihana kuulla! Mukava kun kuuntelit jakson, toivottavasti jatkossakin löytyy mielenkiintoista sisältöä, yritetään parhaamme tulevissakin jaksoissa. Ihanaa kesäkuuta!
Hei.
Lestadiolaisena koin kyllä tuon podcastinne nimen todella epäonnistuneena valintana. Niin kuin jo tuossa aiemmin sanoit, olet itsekin kokenut, kuinka ikävältä tuon nimen kuuleminen lestadiolaisesta tuntuu. Kyllä raapaisi taas syvältä. Tuli aivan ne tukahduttavan ikävät tunteet pintaan, mitä sai aina kuulla nuorempana. Tuli sellainen olo, että haluatte satuttaa lestadiolaisia tuolla ikävällä sanalla.
Hei, kiitos palautteesta! Olen todella pahoillani, että podcastin nimi toi sinulle noin ikävän tunteen. Kuten kommentoin nimimerkille “vapaa toimittaja” tuossa aikaisemmin, niin koemme Artun kanssa olevamme myös itse lestadiolaisia eikä meillä ollut mitään tarkoitusta satuttaa ketään käyttämillämme sanavalinnoilla – en tiedä kuuntelitko podcastin kokonaan, mutta toimme siellä myös esille, miten koemme että lestadiolaisuus on meistä hieno juttu ja olemme ylpeitä taustoistamme. Mielestäni lesta ei ole itsessään haukkumasana, ja itse olen tottunut käyttämään sitä itsestäni ja muista lestadiolaisista nimenomaan lyhyempänä versiona lestadiolaisuudesta. Ulkopuolisille en suosittele termin käyttöä, sillä voi olla helposti ikävä ja loukkaava kaiku. Olen todella pahoillani jos loukkasimme sinua sanavalinnoillamme, tarkoituksemme on kuitenkin ollut pelkästään hyvä ja podcastin ideana on ollut lisätä tietoutta lestadiolaisuudesta ulkopuolisillekin positiivisessa mielessä.
Hei!
Olen satunnainen blogisi lukija. En ole lestadiolainen, mutta koin podcastin tosi mielenkiintoisena! Haluaisin nyt kysyä erästä asiaa, mitä olen vuosia pohtinut! Olen siis aina pitänyt lestadiolaistyttöjä todella kauniina. Olen ymmärtänyt, että ette käytä meikkiä ja kaikki tuntemani lestadiolaistytöt ja -naiset näyttävät niin ikään todella upeilta ilman meikkiä. Ihot ovat aina hyvässä kunnossa ja ihon väri ja hiusten sävy ihania ja luonnollisia ja hiukset hyväkuntoisia. Kuinka lestadiolaiset hoitavat kauneuttaan? Onko lestadiolaisilla joitain salaisia kauneudenhoitokikkoja? Käytättekö muuta kosmetiikkaa? Toinen kysymys liittyy tervehtimiseen. Voiko ulkopuolinen tervehtiä lestadiolaisystävää “jumalan terve!”, vai koetaanko se jotenkin loukkaavana? Kolmas kysymys: Voiko lestadiolaiseksi ryhtyä vai täytyykö siihen syntyä? En ole ajatellut ryhtyväni lestadiolaiseksi, mutta minua kiinnostaa, että liittyykö ihmisiä yhteisöön ulkopuolelta ja onko se lestadiolaisten tavoite jollain lailla, saaada ulkopuolisetkin mukaan yhteisöön? Kiitos vastauksistasi etukäteen!
Moikka! Kiva kun kuuntelit podcastin ja tykkäsit, kiitos myös hyvistä kysymyksistä!
Itse en allekirjoita tuota, että kaikilla lestadiolaisilla on iho hyvässä kunnossa, koska olen kärsinyt teini-iästä asti vaikeasta aknesta ja on tullut vastaan elämän varrella skeä siloposkisia että näppylänaamaisia lestadiolaisia. Mitään salaisia ihon-tai hiustenhoitovinkkejä ei ole, mutta voisikohan sillä olla vaikutusta että kun hiuksia ei värjätä ja meikkiä ei käytetä, niin iho tai hiukset eivät myöskään rasitu liiasta kemikaaleista? Värjäyshän voi olla aika haitallinen hiuksille ja voihan olla että iho voi paremmin, mitä vähemmän kosmetiikkaa sille laitetaan.
Lestadiolaiset tervehtivät “Jumalan terveellä” toisia lestadiolaisia, esimerkiksi minua ei enää tervehditä näin, koska olen eronnut yhteisöstä. Osa lestadiolaisista saattaisi kokea tervehdyksen ulkopuoliselta loukkaavana, koska voisi luulla että kyse on pilkasta, mutta osa saattaisi taas vain hämmentyä.
Lestadiolaisten oppien mukaan uskoon tullaan tekemällä parannus. Kuka tahansa voi siis tehdä parannuksen, jos haluaa uskoa samoin kuin lestadiolaisuudessa opetetaan. Lestadiolaiseksi ei siis tarvitse syntyä, vaikkeivat lestadiolaiset teekään aktiivista käännytystyötä. Kiinnostuneet otetaan kyllä yleensä ystävällisesti vastaan.
Itse en taas kyllä ota lesta-sanaa mitenkään loukkaavana vaan puhutaan kavereiden kesken lestoista lestoina! 😀 t.lesta