Se täydellinen takki

Toisen roska on toisen aarre. Vanha totuus, joka osottautuu todeksi aina uudelleen ja uudelleen.

Viikko sitten olin vaatevallankumous-kirppiksellä Konepajan Brunossa myymässä omia “roskiani” – eli kaikkia niitä vaatteita, kenkiä ja asusteita, jotka olivat maanneet minun kaapeissani jo vähän liian pitkään käyttämättöminä. Monta sellaista vaatetta, jota olin aikaisemmin kovasti rakastanut, mutta joista halusin nyt jostain syystä luopua. Uuteen kotiin lähti muun muassa Katri Niskasen upea vaaleanpunainen mekko, jossa juhlin siskoni häitä ja Acnen nilkkurit, jotka hankin aikoinaan itselleni palkaksi ankaran kesätyöahertamisen jälkeen.

Kun jostain luopuu, voi saada tilalle jotain uutta, kuten sen täydellisen takin. Olin tietenkin etukäteen päättänyt etten kirpputorilla vilkuile muihin rekkeihin, vaan keskityn pääsemään eroon omasta kamastani. Mutta kun kokeilin vähän vahingossa Virpin vanhaa villakangastakkia, niin se olikin menoa. Takkikokoelmani ei ole älyttömän laaja, ja siellä todellakin oli tällainen klassisen, beigen villakangastakin kokoinen aukko. Olen käyttänyt tätä J.Lindebergin takkia nyt viikon jokaisena päivänä, tuntuu että se täydentää jokaisen asun, tuo niihin yhtäaikaa lämpöä ja särmää. Ohut villakangas tuntuu muutenkin juuri sopivalta materiaalilta näihin keleihin, kun ulkona ei vielä ole ihan kesä, mutta talvitakit on viety jo varastoon.

Ainiin, ja Virpi sai minulta takista vaihdossa vaaleanpunaisen kashmirneuleen, joka sopi hänelle täydellisesti. Vaatevaihtoa parhaimmillaan!