Kolme viikkoa vierähti ihan hetkessä. Ensiksi 10 päivää Turkissa, Istanbulia ihmetellen ja Pohjois-Turkkia autolla kierrellen. Koin elämäni ensimmäiset turkkilaiset häät, tutustuin poikaystäväni ystäviin ja kulttuuriin. Jätin hänet sinne vielä kahdeksi viikoksi, kun itse palasin kotiin, ja suuntasin melkein suoraan lentokentältä junaan Oulua kohti.

Turkin-matkan jälkeen vietin ehkä kesän rennoimman  viikon vanhempieni luona. Poimin vadelmia, söin kasvimaan antimia minkä kerkesin, kävin pitkiä, mielenkiintoisia keskusteluja äidin ja isän kanssa ja näin rakkaita siskojani ja järjestin kummitytölle puutarhajuhlat. Nukuin riippumatossa ja haaveilin omasta puutarhasta. Paluumatkalla junassa ehdin katsoa loppuun koko Orange is the New Blackin uusimman tuotantokauden.

Viimeisen lomaviikon vietin ihan täällä Helsingissä. Olen kärsinyt helteestä ja ikävästä, ja yrittänyt siksi keksiä kaikenlaisia kivoja juttuja päiviä piristämään ja moni niistä on toiminutkin. Suppailu töölönlahdella, mökkireissu Artun kanssa, vierailu Isyyspakkauksen Tommin ja rouvan ihanalla siirtolapuutarhamökillä, yökyläily Doritilla suomenlinnassa.. Juuri sellaista kesäolemista, mitä lomaltani halusinkin! Olen kyllä yrittänyt myös palailla pikkuhiljaa arkeen, mutta viikon suurimmat saavutukseni ovat olleet pyykkien pesu ja kukkien kastelu. Tämä tuskattuttava helle on vienyt kaiken energiani ja muuttanut kotini saunaksi, siksi pyrinkin viettämään mahdollisimman paljon aikaa sen ulkopuolella.

Loma kuitenkin loppuu nyt, ihan niinkuin oikeasti: tämän viikonlopun vietän kuoronjohtokurssilla ja ensi viikolla aloitellaan jo treenejä kuoron kanssa. Viileämpää ilmaakin on luvattu, ja tervehdin sitä ilolla, kuumuus ei tunnu sopivan minulle yhtään. Ei silti haittaa, vaikka elokuuhun mahtuisi vielä lämpimiäkin iltoja ja sateettomia, huolettomia päiviä, syksyyn kun on vielä aikaa.

Ihanaa elokuun alkua, kiva palata tänne taas!