Olen ollut jo pitkään onnellinen vuokralla asuja. Olen onnistunut jo vuosien ajana löytämään ihania vuokra-asuntoja hyvältä paikalta kohtuuhintaan. Vuokralla asuminen on mielestäni helppoa ja vaivatonta. Pankin kanssa naimisiinmeno ei ole houkutellut, etenkin kun tällä Helsingin kantakaupungissa asuntojen hinnat ovat mitä ovat. Jos tämä oma asuntoni olisi myynnissä, minulla ei olisi varaa ostaa sitä. Siksi vuokralla asuminen on ollut minulle oikeastaan melkein ainoa vaihtoehto: en haluaisi muuttaa pois täältä Ullanlinna-Punavuori-akselilta enkä haluaisi muuttaa minipieneen yksiöön. Ja minun budjetillani ei tällä alueella olisi oikein kuin niihin minipieniin varaa.
Jokin on muuttunut kuitenkin viime aikoina ajattelutavassani. Ehkä se, että olen viettänyt paljon aikaa poikaystäväni kotona Töölössä ja huomannut ettei täälläkään ole hassumpaa, joten elämää on siis Punavuoren ulkopuolellakin. (Tiedän, kuulostan naurettavalta. Mutta olen asunut näillä huudeilla jo 8 vuotta, ja tästä alueesta on tullut mulle koti.) Ehkä se, että nykyisin minulla on se pieni ihana siirtolapuutarhapalsta ja mietin usein, ettei haittasi asua vähän lähempänä sitä. Ehkä tämä kolmikymppisyys on tuonut mukanaan myös vähän sellaisen ajattelua, ettei sitoutuminen asuntolainan muodossa olisikaan yhtään huono idea.
Olen toiminnan nainen, eli kun saan mielestäni hyvän idean, en jää kotiin makoilemaan. Niimpä nyt ollaan siinä tilanteessa, että minulla on lainalupaus ja oikotielle on laitettu asuntovahti. Yhdessä näytössäkin olen käynyt. Toistaiseksi tuntuu siltä, ettei markkinoilla ole oikein mitään kiinnostavaa ja jos on, ne menevät ennen kuin ehdin edes soittaa välittäjälle. Olen alkanut jo vähän epäillä, että sopiiko tämä asunnon ostaminen minulle ollenkaan – tässä kun tarvittaisiin kärsivällisyyttä ja lisäksi pitäisi olla valmis tekemään päätöksiä nopeasti, jos kiinnostava kohde tulee vastaan. Vaikka toki olen jo tottunut ajatukseen että tämä asunto ei tule vielä välttämättä olemaan juuri se unelmieni asunto, en haluaisi muuttaa mihinkään, mikä tuntuu liian kompromissilta. Vaikka olen valmis muuttamaan pois näiltä kotikulmiltani, niin tietyistä asioista en haluaisi tinkiä: olisi kiva jos asunto olisi kantakaupungin eli ratikkareittien varrella, vastike olisi maltillinen ja yhtiössä olisivat asiat suhteellisen hyvässä kunnossa (ei isoja remontteja lähinäköpiiriin, kiitos). Lisäksi asunnon pitäisi olla valoisa – en voisi tehdä töitäni jossain pimeässä luolassa.
Voi olla, että puolen vuoden päästä olen luovuttanut näiden haaveiden suhteen ja päättänyt jatkaa onnellisena vuokra-asumista. Tai ehkä käykin niin, että se the koti tulee vastaan ja kohta suunnittelenkin jo remppaa ja sisustusta uuteen asuntoon. Ken tietää – nyt ei auta kuin vain uskoa siihen, että asiat järjestyvät ja jossain tuolla on se oikea minua varten. Vertaistuki ei kuitenkaan haittasi: onko siellä ruudun toisella puolella ketään, joka käy tai on käynyt samoja tuntemuksia läpi asunnonostopuuhissa?
Kuvat nykyisestä ja vanhasta asunnostani.
Samoja juttuja pohdin minäkin. Haluan isomman asunnon takalla, 120-150 m2 nykyiseltä asuinalueelta, mielellään isommat remontit tehtynä, hyvällä sijainnilla, alle 450-480k€. Ei löydy. On se kumma.
Mä en ole ihan varma, onko tämä kommentti nyt saivartelua vai ei 😀
Mulle kelpaisi ihan 30-40-neliöinen koti ja olen katsonut asuntoja kantakaupungin reunoiltakin, esim. Meilahdesta ja Käpylästä. Tässä hommassa pitäisi olla vain kokoajan tarkkana, sillä parhaat asunnot menevät hetkessä ja päätökset pitää tehdä sekunnissa, kun potentiaalinen asunto tulee vastaan – siksi välillä turhauttaa. Pienten asuntojen kysyntä on täällä hkissä kovempaa kuin tarjonta, eikä kaikki voi voittaa. Varmaan yksi järkevä vaihtoehto voisi olla ostaa sijoitusasunto jostain muualta ja asua itse vuokralla 🙂
Moikka, suosittelen kyllä tarkkailemaan Meilahtea 🙂 Itse koko lapsuuteni keskustassa/00100 postinumeroalueella asuneena olen rakastunut tähän paikkaan! Super hyvät liikenneyhteydet kaikkialle, pieniä kahviloita, luonto lähellä mutta keskustaan pääsee parhaimmillaan alle vartissa. Lisäksi asuntojen hinnat on vielä jotenkin hallittavissa verrattuna esim Etu-Töölöön 🙂 Me ostimme täältä 2 vuotta sitten asunnon, ja aika takuuvarma arvonousu täällä päin, varsinkin kun moniin taloihin on tehty jo suuret rempat. Me mietittiin myös Käpylää ja Vallillaa, mutta kaivattiin tosiaan luontoa ja liikenneyhteyksiä töiden takia. Käpylästä pääsee nopeasti keskustaan ja Tuusulanväylää, mutta poikittaisliikenneyhteydet eivät olleet meille toimivat.
Tsemppiä paljon asunnon etsimiseen, mekin etsimme aktiivisesti vuoden!
Hei kiva kuulla että viihdytte siellä! Mun sisko asui Meilahdessa aikoinaan ja se on kyllä viihtyisää aluetta. Mua mietityttää siinä vain pitkä matka metrolle, koska kuljen sillä viikottain, mutta toisaalta nopeastihan sieltä tulee keskustaan.
Tuntuu lohdulliselta, että oikea asunto voi löytyä vuodenkin etsimisen jälkeen! Musta tuntuu että mulla on mennyt hermot jo kuukaudessa, kun mitään sopivaa ei tunnu löytyvän ja jotenkin asian haluaisi hoitua HETI. Mutta kärsivällisyyttä tässä tarvitaan 🙂
Hei,
oletko siis ostamassa kämppää yksin vai poikaystäväsi kanssa? Kiinnostuksesta vaan 🙂
Moikka, yksin oon ostamassa 🙂
Hei Viena.
Kannatan ehdottomasti omistusasunnon ostoa, jos se on mahdollista eli on säännölliset tulot.
Itse ostin ekan asunnon varsin myöhään eli 26-vuotiaana Länsi-Helsingistä. Kun muutama vuosi myöhemmin myimme sen ja laitoimme 50tonnia päälle, sillä rahalla rakensimme(tai siis mies rakensi) talon viisihenkiselle perheellemme Ouluun.
Jos olisimme tehneet saman talon Helsinkiin, se olisi maksanut tuplahinnan.
Minusta asunnossa säästää kuin vähän huomaamatta vs. vuokra, joka menee sen siliäntien.
Toisaalta vuokralla asut huolia vailla. Jos joku menee rikki tai tulee ongelmia, voit kääntyä vuokranantajan/talonmiehen/huoltoyhtiön puoleen. Kun taas omassa asuessasi, huolehdit itse/ostat palvelun toisaalta.
Itse olen tyytyväinen omassa(osin pankin) asunnossa asuja.
Ihanaa joulunaikaa sinulle.
Moikka Satu, kiitos rohkaisusta! Se tässä ehkä vähän yrittäjänä jännittääkin, että vaikka tulot ovatkin juuri nyt ihan suhteellisen säännölliset, on tulevaisuus aina epävarmaa. Mitä jos ensi vuonna ei olekaan niin hyvin töitä kuin tänä vuonna? Tietenkään kukaan ei ole sataprosenttisen turvassa edes palkkatyössäkään. Onneksi täällä pääkaupunkiseudulla pienen asunnon saa lähes aina myytyä, joten siinä mielessä vaikkapa yksiön ostaminen kantakaupungista on aika riskitön hankinta.
Nämä ovat niitä asioita, jotka ihan vähän ahdistavat minua. Olemme perheen kanssa onnellisia vuokralla-asujia Itä-Helsingistä. Näköpiirissä on jo seuraava vuokra-asunto. Mutta ollaan me miehen kanssa puhuttu myös omistusasunnosta. Sen aika ei tosin ole ihan vielä.
Ymmärrän ahdistuksen! Onneksi toisaalta mitään yhtä oikeaa ratkaisua ei ole ja monissa tilanteissa vuokralla asuminen on omistusasumista parempi. Ehkä joskus tulevaisuudessa tulee se hetki, kun tekin hankitte oman kodin!
Malttia ja turnauskestävyyttä vain! Jaan oman tarinani 7vuoden takaa jos se yhtään antaisi uskoa siihen että kyllä se joskus tärppää. Uhrasin itse käytännössä yhden kesäni asunnonetsinnälle, kävin katsomassa 27 kohdetta, kolmesta tarjosin joista kolmas tärppäsi ja siinä yhä asun. 37 neliötä Punavuoressa. Tosin kompromissasin myös, halusin vanhempaan taloon kuin mistä järkevä ostos löytyi. Funkkistalossa elelen joka on kiva vaikkei huonekorkeus olekaan se mitä toivoin. Budjetillani olisi saanut vain pieniä koppeja, onneksi perheeni puhui järkeä minulle ja suositteli tämän ostamista jossa oli 10 neliötä enemmän kuin niissä mitä
Olin juossut katsomassa ja selvisin pintaremontilla. Isot rempat talossa oli tehty alle 10v sitten.
Se minkä tunnistan postauksestasi on tuo että asunnot menivät nopeasti. Minä soitin aina ilmoituksen nähtyäni heti välittäjille ja sovin oman näytön asap. Juoksin monen monta krt kesken työpv näyttöihin ja illassa saattoi olla 2-3 näyttöä eli ei ollut juuri aikaa muuhun. Mutta tuo on projekti jolle täytyy antautua kokonaan silloin kun haluaa hyvän löytää.
Hei, kiitos tästä! Vähän kyllä alkoi kauhistuttaa, että voiko asuntoa oikeasti edes löytää 😀 Toisaalta, siirtolapuutarhamökkiä etsiessänikin kiersin kaikki eri Helsingin puutarhat, ja näytti mahdottomalta, että mistään voisi löytyä minun budjettiini sopivaa paikkaa. Sellainen kuitenkin löytyi! Että ehkä löytyy se asuntokin 🙂
Mäkin olen pohtinut, että vaikka jugend-talojen huonekorkeus ja isot ikkunat ovat sellaiset mistä en todellakaan haluaisi luopua, ottaisin ehkä kuitenkin mieluummin vähän lisää neliöitä ja toimivan pohjan kuin ne ikkunat ja sellaisen pikkukopin. Joten voi olla että funkkistalo odottelee muakin, toisaalta nehän ovat ihania myös!
Moikka Viena! Mulla oli tosi samanlaiset ajatukset vielä muutama vuosi sitten, kunnes kaveripiirissäni yksi jos toinenkin alkoi ottaa asuntolainaa ja puhumaan koroista ja vastikkeista. ASP-säästäjä olin ollut tavan vuoksi jo kauan ja pitänyt tiliä lähinnä kätevänä kätkönä säästöille. Ajan kuluessa mieleeni hiipi ajatus, että mieluummin sitä maksaa itselleen omaisuutta kuin maksaa sitä jollekulle toiselle vuokran muodossa. Lopulta saimme hankittua kihlattuni kanssa Helsingistä meille kodin, joka on toki muun Suomen hintoihin kallis mutta verrattain edullinen. Remontoimme kämpän omaksemme ja maksamme tällä hetkellä lainanlyhennystä vähemmän, kuin mitä alueen vuokratasolla maksaisimme vuokranantajalle. Vapautumiseen lainasta on vielä rutosti aikaa mutta ajatuksemme onkin, että nykyisestä kodistamme tulee muutaman vuoden kuluttua sijoitusasunto, johon otamme vuokralaisen ja siirrymme itse maksamaan sitä “pidemmän ajan kotia”. Ehkäpä suhtautumiseni on kevyttä, mutta asunnosta pääsee aina eroon ja pääkaupunkiseudulla sen voisi myös nähdä kannattavana ja arvoaan nostavana sijoituksena. Kannustan siis alkamaan asunnonomistajaksi – yksin tai yhdessä! Ja niin..ei todellakaan tarvitse olla mikään Kroisos Pennonen tämän toteuttaakseen!
Moikka & kiitos! Mahtavaa lukea näitä rohkaisevia kertomuksia. Mä oon kanssasi samaa mieltä, että pääkaupunkiseudulla asunnon omistaminen on loppupeleissä kuitenkin aika riskitöntä, pienen asunnon saa aina myytyä, tai sen voi jättää vuokralle, kuten te suunnittelette tekevänne. Täällä on jatkuvasti kysyntää enemmän kuin tarjontaa.
Mulla on tarkoitus ostaa asunto yksin ja ison lainan ottaminen yksin siis jännittää. Mutta toisaalta jos budjettiin sopiva asunto löytyy maltillisella vastikkeella, niin kustannukset eivät tule olemaan kuin ihan vähän enemmän mitä tällä hetkellä maksan vuokraa. Ja jos nyt löytyvä asunto ei olisi se unelmien koti, niin ehkä sitten seuraava voisi ollakin!