Kaksi edellistä päivää ovat olleet ehkä elämäni absurdeimmat. Vielä keskiviikkona kaikki oli ihan tavallisesti, vaikka toki huolta ja epävarmuutta oli jo ollut hetken aikaa ilmassa. Kukaan ei silti varmastikaan osannut aavistaa, miten isosti korona tulisi muuttamaan arkeamme. Hetkessä kaikki muuttui, yhtäkkiä koko Suomi onkin poikkeustilassa. Kaikki isot tilaisuudet ja tapahtumat on peruttu ja ihmisiä pyydetään pysymään kotona. On äärimmäisen tärkeää että tilanne on otettu vakavasti, uskon tässä tilanteessa varotoimien olevan välttämättömiä ja suosituksia on syytäkin noudattaa: mitä varovaisempia nyt olemme, sitä tehokkaammin saamme estettyä viruksen leviämistä. Samalla olen seurannut huolestuneena, miten voimakas vaikutus rajoituksilla on moniin pienyrittäjiin ja kulttuurialan työläisiin, itseni mukaan lukien.

Työskentelen muusikkona freelancerina. Yhteen kuoroistani olen työsuhteessa, muilta saan palkkiot toteutuneista työtunneista. Monissa kuoroissa tärkeän osan tuloista muodostavat nimenomaan keikkapalkkiot, sillä palkkiot konserteista ovat yleensä huomattavasti suuremmat kuin palkkiot tavallisista treeneistä. Tämä kevät on ollut minulle kuoronjohtajana täynnä isoja suunnitelmia: kalenteriin on merkattu monia isoja ja pieniä konsertteja, nauhoituksia, kilpailuja ja kuoromatkoja niin suomeen kuin ulkomaillekin. Tapahtumia ja matkoja on valmisteltu jo kuukausien ajan, kuorolaiset ovat treenanneet ahkerasti ja järjestelyt ovat olleet jo pitkällä.

Yhtäkkiä kaikki on peruttu. Alussa ajattelin, että nyt konsertit ja lähiaikojen matkat peruuntuvat, mutta siitä kyllä selvitään, jos perustoiminta pysyy kuitenkin ennallaan. Eilen todellisuus alkoi hahmottua pikkuhiljaa itsellenikin: nyt suurin osa kuorotöistäni on peruuntunut kokonaan toistaiseksi. Normaalisti arjessani on viidet kuoroharjoitukset viikossa, nyt niitä on nolla. Hassua ajatella, että vielä viikko sitten suurin henkilökohtainen huoleni koronaan liittyen oli se, että jos altistuessani tai sairastuessani joutuisin karanteeniin, en pääsisi kahteen viikkoon tekemään töitäni. Nyt suurin osa töistäni on peruuntunut toukokuuhun saakka, eikä jatkosta ole tietoa.

Olen elänyt alkuvuoden taloudellisesti aika haastavaa aikaa. Viime vuonna asunnon osto ja remontti veivät kaikki säästöni ja vähän ylimääräistäkin, ja lisäksi sain syksyllä tuntuvat mätkyt, joista viimeisen erän sain maksettua pois vasta viime kuussa. Alkuvuosi oli töiden saralla hiljaista ja yhtäkkiä olin tilanteessa, jossa jouduin pyytämään pankilta lyhennysvapaata asuntolainasta ja miettimään kaikkea rahankäyttöäni hyvin tarkasti. Tämän kuukauden piti olla se kuukausi, kun pääsisin takaisin jaloilleni ja saisin talouteni tasapainoon, mutta toisin kävi – epätietoisuus ja hämmennys ovat vallanneet taas mielen. Millä maksan asuntolainan, jos tilanne pitkittyy?

Olen toistaiseksi kuitenkin hyvässä asemassa verrattuna moneen muuhun. Kuoroni ovat olleet tässä vaikeassa tilanteessa pääosin ihanan ymmärtäväisiä ja lisäksi minulla on lisäksi ainakin vielä ansioita sometöiden kautta. Itseänikin enemmän olen huolissani monen kollegani puolesta: osalla läheisistäni on kevään kaikki konsertit ja sen myötä myös tulot peruttu. Rajoitukset osuvat paljon kipeämmin freelancereihin ja pienyrittäjiin, kuin palkkatyöläisiin. Esiintyvällä taiteilijoilla tai vaikkapa opetustyötä harrasteryhmissä tekevillä ei ole mahdollisuutta siirtyä etätöihin, vaan peruttu työ on suoraan menetetty tulo. Kulttuurialalla palkat ja korvaukset ovat muutenkin pieniä moneen muuhun alaan verrattuna, ja läheskään kaikilla ei ole vaikkapa monen kuukauden palkkaa puskurina säästössä.

Huonojen uutisten ja epätietoisuuden keskellä haluan uskoa, että yhdessä meillä kaikilla on mahdollisuus selvitä tästä kaikesta. Vaikeina aikoina on entistäkin tärkeämpää pitää yhtä ja luoda toivoa ja valoa ympärilleen. Ne joilla on mahdollisuus auttaa, voivat nyt tukea kiperässä tilanteessa olevia. Minja Koskela jakoi instagramissaan hyviä ja konkreettisia tapoja osoittaa solidaarisuutta freelancereille ja pienyrittäjille, jaan ne myös täällä teille ja lisäsin listaan vielä pari kohtaa koskien laajemmin muitakin aloja:

x Älä pyydä rahoja takaisin peruuntuneesta tapahtumasta. Ne menevät organisaatiossa takuulla hyvään käyttöön.⁣
⁣
x Osta esimerkiksi musiikkia ja elektronisia kirjoja eli ohjaa rahat tekijöille.⁣
⁣
x Jaa kulttuurivinkkejä, tägää artisteja, striimaa biisejä ja fiilistele somessa uusia löytöjä – eli levitä sanaa ja osoita tukesi.⁣

x Jos harrastuksesi on pidempään tauolla, niin mieti onko välttämätöntä vaatia kausimaksua takaisin. Useiden harrasteryhmien, kuten kuorojen vetäjät, ovat freelancereita ja monien eri ryhmien lukukausimaksuista muodostuu yleensä heidän elantonsa.

x Jos tarvitset jotain, yritä suosia pienten kotimaisten yrittäjien ja toimijoiden palveluita ja tuotteita.

x Tilaa lempiravintolasi annoksia kotiinkuljetuksella. Isot yritykset kestävät ehkä koronan aiheuttamat peruuntumiset, mutta pienelle ravintolalle myynnin hiljeneminen voi olla kuolinisku.

Itse olen ajatellut nyt ottaa rauhallisesti, katsoa tilannetta päivä ja viikko kerrallaan ja yrittää nähdä katastrofin valoisat puolet. Nyt minulla on aikaa neuloa villasukkia (voin alkaa myydä niitä, jos työt menee kokonaan alta), tehdä puutarhatöitä ja vaikkapa säveltää. Eilen menin kaikesta vapaa-ajasta hämmentyneenä siirtolapuutarhalleni leikkamaan omenapuita ja työn lomassa mieleeni tuli yksi vanha sananlasku, jota äitini toisti usein:

“Vaikka huomenna tulisi maailmanloppu, vielä tänään ehdit istuttaa omenapuun.”

Vaikka tulevaisuus näyttäisi juuri nyt synkältä, tänään voi vielä tehdä jotain hyvää. Vaikka menetänkin nyt tuloja, olen kuitenkin itse terve ja läheisistäni kukaan ei ole sairastunut. Ei luovuta toivosta, ei jaeta väärää tietoa tai lietsota paniikkia. Pysytään rauhallisesti kotona siinä määrin kuin se on mahdollista, pestään huolella käsiä ja huolehditaan riskiryhmään kuuluvista läheisistä. Tuetaan toisiamme ja odotetaan myrskyn laantumista, toivottavasti terveinä. <3