category: Baby

Miksi otimme vauvavakuutuksen?

Kaupalinen yhteistyö If vakuutus

DSC_0049

Olen tajunnut tämän raskaustaipaleen varrella jotain uutta itsestäni: olen varautuja. Eli sellainen tyyppi, joka pohtii etukäteen erilaisia skenaarioita ja haluaa valmistautua niitä varten mahdollisimman huolellisesti. Kun joku edessä siintävä asia huolettaa, etsin siitä lisätietoa ja pyrin selvittämään, miten tulevaan voi varautua jo etukäteen. Jos mahdollista, haluan mielummin pelata varman päälle kuin ottaa riskejä.

Tämä uusi piirre on ehkä vähän yllättävä, sillä aiemmin olen ollut aika huoleton aina tulevan suhteen. Olen aina halunnut luottaa siihen, että kaikki menee hyvin ja olen elänyt mielummin hetkessä kuin pahinta peläten. En ole ollut kummoinen suunnittelija tai valmistautuja, vaan olen jättänyt asioita yleensä viime tinkaan. Tällä taktiikalla kaikki onkin mennyt pääsääntöisesti aika kivasti, kunnes kohtasin tähänastisen elämäni suurimman kriisin lapsettomuusdiagnoosin myötä.

DSC_0230

Lapsettomuushoidot ja keskenmeno kokeminen opettivat, miltä tuntuu olla prosenttien huonommalla puolella. Suurimmalla osalla pareista raskaus alkaa vuoden sisällä yrittämisen aloittamisesta, mutta ei meillä. Myös suurimmalla osalla naisista alkaneet raskaudet jatkuvat normaalisti, mutta minun ensimmäinen plussa menikin kesken. Kun tulin uudestaan hoidoilla raskaaksi, en ollutkaan innoissani vaan kauhuissani. Pelkäsin keskenmenoa, tuulimunaraskautta, seulonnassa paljastuvia vammoja tai sitä, että aiheuttaisin itse huolimattomuuttani jotain vauvalle. Kävimme alkuraskauden aikana yhteensä kolme kertaa ultrassa toteamassa kaiken olevan hyvin, mutta siitäkin huolimatta uskoin jatkuvasti jotain pahaa tapahtuvan. Vaikka fyysisesti alkuraskaus oli kohdallani helppoa aikaa, niin henkisesti se oli sitäkin rankempaa.

Nyt keskiraskaudessa pahimmat pelot ovat hellittäneet ja odotan tulevaa luottavaisin mielin. Raskaus on edennyt normaalisti, kaikki on näyttänyt tutkimuksissa aina hyvältä ja olen saanut arvokasta keskusteluapua neuvolan psykologin kautta. Vanhemmuus tulee varmasti jatkossakin olemaan täynnä epävarmuutta ja huolta, mutta huolen ei pidä jatkuvasti hallita elämää. Jokaisella voi olla oma tapansa hallita pelkojaan ja löytää mielenrauha huolten keskellä, minulle se tapa on ollut ammattilaisavun lisäksi varautuminen. Siksi olen mm. tehnyt excel-listoja vauvalle tehtävistä hankinnoista, selvittänyt huolella vanhempainraha-asiat, säästänyt vauvavuotta varten ja hankkinut tulevalle pikkuiselle vauvavakuutuksen.

Miksi otimme vauvavakuutuksen?

Meille oli alusta saakka selvää, että haluamme ottaa tulevalle lapsellemme vakuutuksen jo raskausaikana. Vaikka toivon kaiken menevän hyvin, haluan silti varautua myös siihen, jos jotain ikävää tapahtuukin. Vauvavakuutus korvaa lapsen syntymän jälkeen lääkärikäynnit yksityisellä ja mahdollistaa nopean ja helpon hoitoonpääsyn ilman jonotteluja ja piinaavaa odottamista. Vaikka paras tilanne olisi tietysti se, ettei vakuutukselle tulisi lainkaan käyttöä, niin on huojentavaa ajatella että tarvittaessa sitä pääsee parhaaseen mahdolliseen hoitoon nopeastikin. Vakuutuksen voi tietysti ottaa myös lapsen synnyttyä, mutta silloin vakuutuksesta voivat rajautua jo lapsella ilmenneet sairaudet pois.

Valitsimme If vauvavakuutuksen, koska sen voi ottaa jo raskausviikosta 12 alkaen, eli ennen rakenneultraa. Jos lapsi syntyisi keskosena tai synnytyksen yhteydessä tulisi komplikaatioita, ei vakuutusta enää välttämättä myönnetä. Kun vakuutuksen ottaa jo raskausaikana, se tuo turvaa myös äidille ja korvaa jos äiti on raskauden aikana tai synnytyksen jälkeen yli 30 päivää sairaalassa (ei tarvitse olla yhtäjaksoinen).

Miksi otimme vauvavakuutuksen?DSC_0200

Minulle erityisen tärkeää vauvavakuutuksessa oli se, että sen kautta saa matalalla kynnyksellä terveysneuvontaa: palveluun voi soittaa 24/7 ja kysyä raskauteen tai vauvaan liittyvistä terveyshuolista sekä odotusaikana että lapsen syntymän jälkeen. Kun on viettänyt alkuraskaudessa monia unettomia öitä outojen oireiden vuoksi ja kärvistellyt levottomana aamuun saakka, niin välittömästi tarjolla olevaa neuvonta-apua arvostaa todella paljon. Voisin kuvitella, että samanlaisia hetkiä tulee vastaan myös pienen vauvan ja lapsen kanssa. Vauvavakuutus takaa sen, että sairaan lapsen kanssa pääsee nopeasti yksityislääkärille suorakorvauksella ilman kuittirumbaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lääkäriasemat tekevät vahinkoilmoituksen potilaan puolesta, eikä vuosittaisen omavastuun maksamisen jälkeen yksityisen lääkärikäynneistä tarvitse maksaa mitään.

If vauvavakuutus ei nimestään huolimatta koske vain vauva-aikaa, vaan on voimassa lapselle läpi lapsen elämän, aina 80-vuotiaaksi vanhukseksi saakka. Ifin nettisivuilla voi laskea vauvavakuutukselle hinnan alle minuutissa ja muutenkin koko prosessin helppous oli suorastaan ilahduttavaa: itse ostin vakuutuksen nopeasti netissä ja se astui voimaan samantien! Nyt kun vakuutus on kunnossa, voin keskittyä helpommin kaikkeen siihen ihanaan, mitä tämä uusi ihmeellinen elämänvaihe tuo tullessaan.

Meille tulee vauva

DSC_9408

Meille tulee vauva.

Tätä on niin vaikeaa uskoa tai käsittää, vaikka parin viikon päästä ollaan jo raskauden puolivälissä. Vaikka farkut eivät enää mahdukaan kiinni ja pikkuinen on nähty ultrassa jo useampaan otteeseen ja sydänäänetkin löydetty joka neuvolakäynnillä, niin silti asia ei tunnu vielä yhtään konkreettiselta. Saammeko ihan oikeasti lapsen? Onko mahdollista, että meitä voisi onnistaa vihdoin näin?

Meidän matka tähän pisteeseen ei ole ollut hirveän yksinkertainen. Ensiksi “tulkoon jos on tullakseen”-vaihe muuttui systemaattiseen yrittämiseen ovulaatiotesteineen, sitten tulikin ensikäynti lapsettomuusklinikalla, tutkimukset, hoidot ja lopulta noin kahden vuoden yrityksen alkamisen jälkeen ensimmäinen plussa ikinä raskaustestiin. Kun tuo raskaus meni kesken, tuntui etten jaksa enää. En halunnut luovuttaa, mutta en halunnut jatkaakaan. En halunnut mitään muuta kuin vaan sen, että tuo musertava surun ja epätoivon tunne häviäisi minusta.

Keskenmenon jälkeen suhtauduin uuteen hoitokiertoon välinpitämättömästi: en odottanut enää yhtään mitään, mutta jostain sain kuitenkin voimia jatkaa. Sitten yllättäen aiemmasta plussakierrosta tutut oireet tulivat kuvioihin ja kuukautiset eivät alkaneetkaan ajallaan. Positiivista raskaustestiä ei kuitenkaan seurannut helpotuksen tunne tai onnellinen odotusaika, vaan jokapäiväinen pelko ja piinaava odotus. Olin niin pitkään vain odottanut sitä raskautumista itsessään, etten ollut ennen keskenmenokokemusta osannut edes ajatella, miten pelottavaa aikaa se raskaus itsessään on – täynnä riskejä, huolia ja pelkoa siitä, meneekö kaikki hyvin. Tunsin itseni maailman typerimmäksi, kun olin sitä maagista plussaa toivoessani ollut kateellinen jopa keskenmenon kokeneille, kun “he sentään raskautuvat”.

DSC_9373

Nyt kun olen 19. viikolla raskaana, alan jo pikkuhiljaa luottaa siihen, että ehkä kaikki voikin  mennä hyvin. Että vaikka mitä tahansa voi vielä tapahtua, niin tässä on nyt jo aika isot todennäköisyydet siihen, että saamme kesällä elävän lapsen syliin. Samalla olen alkanut vähitellen pelon sijaan antaa tilaa ilon ja innostuksen tunteille, joita uusi elämänvaihe tuo mukanaan. Ja vaikka lapsettomuuden identiteetti kulkee edelleen mukana, niin nyt jälkikäteen ajateltuna kaikki kävi kuitenkin yllättävänkin nopeasti ja helpostikin, vaikka silloin hoitokierrosta toiseen edetessä se ei tuntunutkaan siltä. Ja tuntuu, että nyt on juuri oikea aika tälle kaikelle.

Avasin lapsettomuustaustaamme hiukan instagramin puolella ja sain jokusen viestin, jossa tuotiin esille se, miten harmillista se on, kun lapsettomuudesta usein puhutaan vasta siinä vaiheessa, kun ollaan raskaana tai lapsi on jo syntynyt. Ymmärrän tämän tosi hyvin – itsekin kaipasin syvimmissä vesissä uidessani sitä, että asiasta olisi enemmän avointa ja rehellistä puhetta, eikä pelkästään vaikeudesta voittoon -onnistumistarinoita. Silti itse en pitkään pystynyt puhua lapsettomuudesta yhtään kenellekään, en edes läheisimmile ystävilleni. Vasta kun hoidot tulivat ajankohtaiseksi, uskalsin puhua varovaisesti kahdelle läheiselleni, joilla on samanlaisia kokemuksia taustalla, sillä tiesin heidän ymmärtävän aiheen sensitiivisyyttä. En olisi ikinä pystynyt puhumaan asiasta julkisesti somessa, aihe oli silloin aivan liian kipeä. Pahinta mitä olisin voinut ikinä kuvitella, olisi se, että aiheeseen liittyen joutuisi ottamaan vastaan uteluja ja kyselyjä, kun itse elää todeksi elämänsä isointa kriisiä.

Mutta nyt haluan puhua meidän taustasta ja matkasta, koska haluan tuoda näkyväksi myös tällaisen tarinan, missä tie raskautumiseen ei ollutkaan niin yksinkertainen. Lupaan kertoa meidän hoitopolusta, kokemuksista ja raskauden etenemisestäkin vähän enemmän tulevissa postauksissa!