category: diy

hillitysti beige



Sain valmiiksi mekon, jonka tekemisen aloitin vuosi sitten. Marimekon surrur-kirjan minuuttimekko-malli. Alkuperäisestä ohjeesta poiketen en käyttänyt viimeistelyyn kanttinauhaa, ja lisäsin hihat. Siitä tuli ihan nätti. Olen vain itse aika samanvärinen mekon kanssa, kauempaa näytän yhdeltä beigeltä möykyltä. Huomaamaton ja hilitty.

Toin vaatelainaamosta tuon jättimäisen Filippa K:n villaneuleviitan. Se on ollut päälläni melkein joka päivä, ihan täydellinen vaatekappale kylmeneviin kesäiltoihin. Vielä torstaihin asti on aikaa pohtia, olisiko tämä sellainen neule, jota ilman en pärjää tai ainakaan haluaisi pärjätä. Mielipiteitä?

hapsutyttö

kuva

Sovitin joku aika sitten vaatelainaamossa hauskaa Pogostick Failuren hapsuista t-paitaa (ylläolevassa kuvassa), joka tuntui juuri sopivalta rentoja ja huolettomia kesäpäiviä varten. Merkki oli minulle ennestään tuntematon: kahden kuopilaistytön perustama streetwear-henkisen vaatemerkin pääperiaatteita ovat suomalaisuus, eettisyys ja ekologisuus. Lähimuotia parhaimmillaan, siis.

No, paita johon ehdin ihastua, lähti kuitenkin toiselle kuitenkin tytölle lainaan, enkä ole harmikseni nähnyt sitä lainaamon valikoimissa sen jälkeen. Hapsuinspiraatioissani ajattelin, että äkkiäkös samantyylisen tekaisee itsekin. Ei siihen kovin kauaa mennyt, kun sopiva collegekangaspala löytyi omasta tuunauslaatikosta, vieläpä lempivärissäni. Pari saumaa ompelin kiinni, vähän leikkelin saksilla hapsuja. Lopputuloksesta tuli juuri sellainen rento kesätoppi, kuin toivoinkin.


hapsutoppi DIY (kiitos inspiraatiosta POGOSTICK failurelle)
sandaalit Vagabond
laukku Marimekko
mintunvihreät shortsit vaatelainaamon valikoimasta

Piknik


Olen viime kesästä asti aikonut tehdä piknikviltin jämäkangaspaloista, Marimekon Surrur-kirjasta inspiroituneena. Aikomus muuttui tekemiseksi eilen, kun hermostuin levällään lojuviin kangaskasoihin-ja paloihin kotona. Sekoittelin iloisesti Marimekkoa, Ikeaa ja kirpparikankaita, löytyypä joukosta itsepainettu kangaspalakin. Kun viltti oli valmiina, oli helppo lähteä idylliselle piknikillekin, jossa syötiin itse täytettyjä patonkeja. Ja vähintään yhtä idyllisesti amerikanpastilleja ja etikkasipsejä. Mutta niitä en osakaan tehdä itse.



“Viltistä” tuli aika pieni, piknikseurueeni ehti jo vähän naureskella yhden hengen viltilleni. Mutta kyllä siihen kolme peppua mahtui eväiden kera. En huolitellut reunoja, sillä ajattelin että voi laajentaa vilttiä isomman piknikporukan tarpeisiin, sitten kun jaksan. En ehkä ihan heti.