category: inspiration

Sisustuksen lempiväri juuri nyt: vihreä

inspiration, koti ja sisustus, uutta

Kevät hiipii pikkuhiljaa sisustukseen. Tämän hetken lempivärini kotona on vihreä, haluaisin sitä vähän joka puolelle. Jos asunto olisi oma, niin maalaisin varmaan jonkin seinän vihreäksi – vihreässä on paljon sellaista sielukkuutta ja rauhallisuutta, siitä tulee hyvä fiilis. Lähdin etsimään oikeansävyisiä vihreitä sohvatyynyjä Kaisu Sirviön Valoa kohti-teoksen kautta, kauniissa kivilitografiatyössä kukkivat mangoliat vihreällä pohjalla. Ostin teoksen muutama vuosi sitten TOKYO:n joulumyyjäisistä, sain sen varsin edulliseen hintaan.

Vihreän kaipuussani vaihdoin yöpöydäksi vanhan puutuolin, jonka päällinen on jo aika rispaantunut, mutten silti raaskisi sitä vaihtaa. Säilytän yöpöydällä lempparituoksuni (Byredon Rose Noir) lisäksi Daniel Wellingtonilta saatua kelloa ja Pariisin tuliaisia, Aesopin käsirasvaa ja A.P.C:n tuoksukynttilää.

Viikonloppuna tein reissun Plantageniin ja kävin hankkimassa siemeniä, yrttejä ja uusia ruukkuja. Olin vähän lapsellisen onnellinen noista kahdesta tummanvihreästä pikkuruukusta, joiden lettikuvioista tulee muuten vähän mieleen Iittalan sarjaton-astiat, eikö vain? Kylvin ruukkuihin basilikaa, persiljaa ja minttua, katsotaan miten ikkunalautaviljelyn käy. Kesällä yrtit voi siirtää sisapihalle, niitä on kiva napsia  grillatessa ruuan sekaan.

Joka kevät herää tämä sama haave omasta pienestä puutarhasta, pihasta tai viljelypalstasta. Vaikka olen lähes sataprosenttisesti kaupunkilaistyttö enkä halua muuttaa keskustasta pois vielä pitkään aikaan, niin silti en pelkää työntää sormia multaan ja ryömiä kasvimaalla. Unelmissani söisin oman maan mansikoita pionitarhani keskellä pellavamekko päällä ja veisin omenoita puutarhastani naapureillekin. Toistaiseksi tyydyn kuitenkin tähän ikkunalautaviljelyyn, ehkä joskus tulevaisuudessa haave muuttuu todeksi.

Talvipuutarhassa

inspiration, tyyli

Huhtikuu tuli vihdoin, keväisenä ja aurinkoisena. Näin eilen ensimmäiset pienet silmut puissa ja maasta kurkisti jo jotain vihreää. Nautin kahvia sisäpihalla auringossa ja hetken aikaa olo tuntui täysin stressittömältä ja onnelliselta. Huomaan, että jotain on muuttunut vuodessa – viime vuonna samaan aikaan olin järjettömän stressaantunut ja ahdistunut kaikista kiireistä. Nyt kiireitä ja haasteita on samaan tapaan kuin viime vuonnakin, ehkä enemmänkin, mutta osaan silti ottaa välillä täysin rennosti – jos joku juttu jää tekemättä, niin maailma ei siihen kaadu. Kaikesta ei pysty suoriutumaan täydellisesti kokoajan. Vapaaviikonloppuna voi oikeasti olla myös tekemättä mitään, ja aloittaa työt taas maanantaina.

Aurinkoisena kevätpäivänä suosittelen Talvipuutarha on mitä ihanin retkikohde ja kuin halpa ulkomaanmatka: ovista astuu suoraan sisään trooppiseen viidakkoon, kasvien ja kukkien keskelle. Parasta terapiaa juuri nyt, kun turhautuminen meinaa iskeä kesää odotellessa. Lempipaikkani siirtolapuutarhassa on ehkä kaktushuone, erilaisia kaktuksia ja mehikasveja tutkiessa saattaisi helposti vierähtää tunti tai parikin.

Talvipuutarha on myös mainio paikka kuvauksia ajatellen, ensi kerralla pakkaan kuvausreissulle mukaan eväitä ja kahvit termariin. Ja puen kevyemmin, Samujin paksut villahousut ja huopahattu osoittautuivat aivan liian kuumiksi asusteiksi.

Photos: Mustarttu, edited by me

Kymmenen vuotta sitten ja nyt

inspiration, matkat, pohdintaa

Täytin tällä viikolla 28 vuotta. Syntymäpäiväni vietin aika flunssaisissa merkeissä, mutten malttanut silti pysyä sängynpohjalla, vaikka olisi varmaan kannattanut. Tänään on onneksi aikaa levähtää ja käydä vihdoin läpi kuvia viikonlopun Pariisin-reissusta. Pariisi oli ihana ja kaunis kuten aina ja viikonloppuloma teki todella hyvää: kotiin palatessa olo oli alkavasta flunssasta huolimatta levännyt ja stressitön. Ehkä kirsikankukilla ja croissanteilla on sellainen vaikutus.

On hassua ajatella, että täysi-ikäistymisestäni on kulunut jo kymmenen vuotta – miten paljon asioita on tapahtunut tuossa ajassa. Miten siitä epävarmasta, hämmentyneestä ja aika hukassa olevasta nuoresta on tullut vähitelen tämä ihminen, joka nyt olen. Nykyään hyväksyn itseni sellaisena kuin olen, tiedän vahvuuteni ja heikkoutenikin aika hyvin, uskallan luottaa ihmisiin ja nauttia elämästäni.

18-vuotiaana koin, että en ole hyvä missään enkä tule koskaan varmaan olemaankaan, mutta tänä päivänä iloitsen siitä, että minulla on edelleen mahdollisuus tulla loistavaksi vaikka missä asiassa, oppia joka päivä jotain uutta. Muutama vuosi sitten podin kriisiä tulevaisuuteni suhteen, en oikein tiennyt mille suuntaan haluan lähteä ja mihin asioihin panostaa. Iso muutos henkisesti tapahtui, kun päätin yksinkertaisesti vain panostaa asioihin, joista nautin eniten, ja sillä tiellä olen edelleen. En edelleenkään tarkkaan vielä tiedä, mihin suuntaan olen elämässni ja urallani menossa, mutta en enää kriiseile: saanhan nytkin tehdä ihanaa työtä, mitä rakastan ja missä haluan kehittyä kokoajan lisää.

Taaksepäin katsoessaan sitä helposti ajattelee, että olisipa joku silloin sanonut sille 18-vuotiaalle, että kriiseilyt voi jättää vähemmälle, elämäsi onnistuminen ei riipu siitä, miten suoriudut tulevasta koeviikosta tai siitä, monta ystävää sinulla on. Toisaalta voi olla hyvin mahdollista, että joku sanoikin minulle juuri niin, mutta en osannut kuunnella tai en uskonut. Ne kriisit ja epävarmuudet piti varmaan käydä läpi, jotta kasvu minäksi oli mahdollinen. Asiat vaativat aikaa, eikä mikään tapahdu hetkessä – tie epävarmasta tytöstä vahvaksi naiseksi on ollut työläs ja pitkä, ja se jatkuu edelleen. Olen silti nauttinut matkasta ja aion nauttia jatkossakin, sillä kaikkein suurimpienkin epävarmuuksien keskelläkin voi iloita pienistä asioista, nauraa ystävien seurassa ja kokea onnistumisia. Hyvään keskittymällä se hyvä lisääntyy, kasvaa, ja täyttää vähitellen elämän: kohta huomaakin että kaikki onkin aika hienosti raiteillaan.

Ihanaa pääsiäislomaa! Nauttikaa pitkästä viikonlopusta ja lähestyvästä keväästä.