Syyskuinen Helsinki.
Päivällä satoi kaatamalla, mutta illasta tulikin älyttömän kaunis. Teimme spontaanin kävelyretken Kaivopuistoon ja merentantaan, ja tänään tuntui lopullisesti siltä, että syksy on täällä eikä kesä tule enää takaisin.
Ilmassa on samaan aikaan sekä jäähyväisten että uuden alun tuntua.
Elokuu oli ihana. Oli aurinkoisia päiviä, lämpimiä iltoja, piknikkejä, festareita, sisäpihan elokuvailta ja kaikkea muuta ihanaa, jota voi muistella talvipäivinä. Vaikka kesän jäädessä taaksepäin olo on haikea, en voi myöskään olla iloitsematta uudesta alkavasta kaudesta. Tervetuloa syyskuu! Toivottavasti tuot mukanasi kauniita ja inspiroivia asioita.
Uuden kuukauden voisi periaatteessa aloittaa aina pienillä juhlilla – juhlahan syntyy arjen keskelle yksinkertaisimmillaan niin, että leipoo kakun ja kutsuu vieraita, vaikka naapurin, maistelemaan. Minulla on jo vakiodiili alakerran naapurini kanssa leipomuksistani – meidän taloudessa on ainoastaan yksi henkilö (minä), joka välittää makeista leivonnaisista, mutta en kuitenkaan yksin yleensä saa kokonaista kakkua tuhottua. Siispä naapurini pääsee joutuu maistelemaan luomuaksiani aika ajoin. Ei ole vielä valittanut.
Mutta takaisin tähän kakkuun: ihmettelen miksi minä, yksinkertaisten reseptien rakastaja, en ole törmännyt tähän aiemmin. Tähän ihmekakkuun nimittäin tarvitaan ainoastaan kahta raaka-ainetta: suklaata ja kanamunia. Kerrassaan! Tämä on gluteenia kaihtaville leipureille ainakin tällainen pappilan hätävara ja meille taviksille muuten vain kätevä ohje, kun kaapista ei löydy mitään (paitsi se taloussuklaalevy nyt löytyy aina ja kanamunia). Kakun ohjeen löysin täältä, ja jännitin lopputulosta hurjan paljon, mutta turhaan: ihanan suklainen, perinteisen kakkupohjan oloinen ja ennenkaikkea, ei liian makea. Suosittelen kokeilemaan, tämä ei vie paljoa aikaasi (eikä kallisarvoisia leipomisaineksiasi).
Kahden raaka-aineen ihmekakku
3 huoneenlämpöistä kanamunaa
170g leivontasuklaata
Laita uuni päälle 170 asteeseen. Erottele kanamunista valkuaiset ja keltuaiset eri astioihin. Laita valkuaiset odottelemaan jääkaappiin.
Sulata suklaa vesihauteessa: paloittele suklaa ja laita palat metallikulhoon. Kuumenna vesi kattilassa poreilevaksi, ei kiehuvaksi. Sulattaessa suklaata metallikulho ei saa osua veteen. Kun suklaa on sulanut, anna jäähtyä.
Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Sekoita keltuaiset jäähtyneeseen suklaaseen. Lisää seokseen 1/3 valkuaisvaahdosta, sekoita hyvin vispilällä jotta seos notkistuu. Lisää vielä loput valkuaisvaahdosta seokseen kahdessa osassa varovaisesti nostellen kaapimella, jottei ilma häviä täysin valkuaisvaahdosta. Vuoraa n. 15cm halkaisijan vuoka leivinpaperilla ja kaada taikina vuokaan. Paista 170 asteessa n. 30-40 minuuttia. Tarjoile esimerkiksi kookoskerman tai vaniljajäätelön ja marjojen kera.
Viime keväänä aloitin blogissa sarjan, jossa kirjoittelin aina perjantaille aamupalavinkkejä. Sarja jäi vähän kesken blogin jouduttua tauolle ulkoasu-ja domainmuutosten vuoksi, ja kesällä se unohtui täysin. Idea palasi taas mieleeni nyt, kun olen pikkuhiljaa palaillut takaisin arkirutiineihin loman jälkeen. Että jos yrittäisi sitä perjantaista aamupalajuttua taas, kiinnostaisiko teitä?
Vaikka Viena K ei ole mikään varsinainen ruokablogi ja täältä ei tule löytymään mitään huikeita innovaatisia reseptejä, tykkään silti kirjoittaa fiilisteleviä ruokajuttuja. Syitä on useampia, ykkösenä ehkä tietenkin se, että rakastan ruokaa, etenkin aamiaisia. Rakastan myös herkullisia ja kauniita ruokakuvia, visuaalisuus on ihan arkielämässäkin puolet nautinnosta. Tällainen aamupalasarja blogissa taas inspiroi kokeilemaan kaikenlaista uutta, mikä tuo vaihtelua arkeen ja rutiineihin.
Eli tiedossa taas perjantaisin aamiaispainotteisia juttuja – kivoja reseptejä, ravintolavinkkejä aamupalan näkökulmasta tai puhtaasti visuaalista fiilistelyä perjantaiaamuista. Mitäs sanotte?
