Olen varmaan joskus maininnut, että meillä on tuollainen oma pieni portaikko-sisäänkäynti sisäpihalta asuntoomme. Olen asunut tässä kämpässä puolitoista vuotta, ja vasta nyt tajusin tuon portaikon todellisen potentiaalin. Kaikki alkoi oikeastaan siitä, että asettelin portaille kaksi krysanteemia ja yhden tuollaisen pallokasvin, mikälie. Kohta hankin pikkuisen muratin ja pari kukkaa lisää. Seuraavaksi keksin, että portaiden ylätasanteelle mahtuisi ehkä pikkuinen taittopöytä ja tuoli – sopivat löytyivätkin suorastaan huokeasti ikeasta. En olisi ikinä voinut arvata, miten onnelliseksi yksi ikean 32,99 e maksava puutarhakalustesetti voi ihmisen tehdä. Mutta kuvitelkaapa se niin, että yhtenä päivänä tajuatte, että teillä on oma privaatti terassi keskellä kaupunkia, onhan se aika huikeaa!

Muutaman kukkaruukun portaikko on muuttumassa vähitellen pieneksi viidakoksi, kukka-istutukset ja multa sormien alla ovat keskusta-asujalle luksusta. Sain joitakin perennoita Elsalta, jolla on myös ihana parvekepuutarhaprojekti menneillään. Luulen, että ehdin hankkia kesän aikana pari kasvia lisää, ja hankkia noille kukille paremmat ruukut. Kaikki on turhaa paitsi puutarhanhoito, vai miten se meni?

Mun vakiovalituksen aihe on meidän asunto: se on niin pimeä, lattia on väärän värinen ja niin edelleen. Aika turhaa, sillä tämä on silti meille paras koti tällä hetkellä. Seuraan kyllä aika ajoin uusia asuntoilmoituksia, mutta vielä ei ole tullut sellaista vaihtoehtoa vastaan, jota jaksaisin lähteä edes näyttöön katsomaan. Tähän hintaan ja tälläisella sijainnilla ei yksinkertaisesti vain ole juurikaan asuntoja tarjolla.

Ja on tämä silti aika söpö koti, etenkin kun vertaa karmeaan lähtötilanteeseen (esimerkkiä täällä). Täällä asutaan onnellisesti, se on tärkeintä.