category: lifestyle

Värikäs ja iloinen Las Palmas


En ole koskaan elämässäni käynyt Kanariansaarilla ja pitkään ajattelin, etten koskaan menekään. Mielikuva suomalais-ja brittituristien täyttämästä, 80-luvulle jämähtäneestä, semisti tunkkaisesta lomakohteesta ei ole erityisemmin houkutellut ja lomia suunnitellessa ei kanaria ole tullut koskaan mieleenikään. Mutta sitten tuli vastaan älyttömän halvat edestakaiset suorat lennot ja eräs spontaani, erittäin mukavaksi matkaseuraksi todettu tyyppi, joka ei ollut aiemmin koskaan koko kanariasta kuullutkaan, sai houkuteltua varaamaan matkan. Kuudessa tunnissa kesäkeleihin keskellä helmikuuta, eihän se kuulosta yhtään pahalta?

Päätin että otan reissun tavallaan haasteena: miten matkustaa Gran Canarialla tyylillä? Turistikylät ja täyshoito-hotellipaketit eivät juuri kiinnosta, ja siksi päätimmekin majoittua Las Palmasissa, jota monet ovat kuvailleet aidoksi espanjalaiskyläksi. Ennen matkaa jätin ennakkoluulot romukoppaan, halusin ottaa lomasta kaiken irti hyvässä mielessä – kunhan vain olisi hyvää ruokaa ja aurinkoa tarjolla, olisin tyytyväinen.


Ensivaikutelman perusteella Las Palmas on mielestäni ihana ja värikäs kaupunki, jossa ihmiset ovat iloisia ja poikkeuksellisen vastaanottavaisia. Turisteihin emme ole juurikaan törmänneet, enkä oikeastaan ole millän aiemmalla matkallani ollut näin paljon tekemisissä paikallisten kanssa kuin täällä. Täällä voi tuntea olonsa tervetulleeksi melkein minne tahansa meneekin ja ihmiset juttelevat iloisesti espanjaa vaikka kertoisit useampaan kertaan englanniksi ettet ymmärrä mitään. Meillä on ihana airbnb-kämppä jonka terassilta näkee kaupungin yli ja lähialueella tuntuu sijaitsevan kaikki kaupungin parhaat, paikallistenkin suosimat ravintolat. Edes pilviset ja sateiset päivät eivät ole harmittaneet, sää on täällä kuitenkin ollut kokoajan mukavan leppoisa, samantyylinen mitä meillä suomessa on kesällä.


Saavuimme viikonloppuna Las Palmasiin keskelle karnivaalihumua: paikalliset juhlivat karnevaaleja kahden viikon ajan ja kuulemma heti kun karnevaalit loppuvat, alkaa ensi vuoden karnevaalien suunnittelu. Jokaisella päivällä on eri teema, paikka tai ajankohta ja karnevaalihumu tuntuu yhdistävän täällä kaikenikäiset: mukana ovat pienet lapset, teini-ikäiset, aikuiset nuoret, perheet, keski-ikäiset ja vanhukset, eli KAIKKI. Lauantai-iltana kadut täyttyivät mitä mielikuvituksellisempiin asuihin pukeutuneista ihmisistä ja ilman asua olit outolintu karnevaaliväen joukossa, siksi mekin kävimme hakemassa nopeasti hatut halpiskaupasta päähän. Oli hauskaa, miten ihmiset poseerasivat hyvin mielellään ja monet tulivat erikseen pyytämään että ottaisin kuvia heistä. Oli vähän samanlainen fiilis mitä meillä suomessa vappuna, mutta ehkä vielä iloisempi ja lämminhenkisempi.


Loppuloman aikana tarkoitus on kierrellä vuokra-autolla saarta vähän enemmän ja tutustua Gran Canariaan paremmin. Uskoisin että moni teistä lukijoista olisi joskus käynyt täällä, joten kaikenlaiset hyvät ja huonot vinkit otetaan vastaan! Millainen on sinun kanaria-kokemuksesi?

Positiivisuushaaste


Sain Artulta kolme hyvää asiaa-blogihaasteen ja halusin tietenkin tarttua siihen – mielestäni on hyvin tärkeää välillä pysähtyä miettimään positiiviisia asioita elämässään ja kirjoittaa ne konkreettisesti ylös. Yleensä alussa hyvien asioiden listaaminen voi tuntua haastavalta, mutta sitten huomaakin, että yksi kiva juttu tuo mieleen toisen, ja positiivinen kierre on alkanut.


KOLME HYVÄÄ ASIAA PÄIVISSÄNI

Rauhalliset aamut.
Nuorena koululaisena toivoin aina, että päätyisin joskus työhön, jossa ei tarvisi herätä aikaisin. Toiveeni toteutui, ja nykyisin nautin siitä, että voin halutessani nukkua pitkään ja juoda aamukahvini rauhassa ennen töihin ryhtymistä.

Vapaus ja vaihtelevuus.
On mahtavaa, kun saa itse pääosin sanella omat aikataulunsa ja kun jokainen päivä on erilainen. En huonoimpanakaan päivänä pystyisi sanomaan, että elämäni olisi tylsää tai rutiininomaista.

Ihana koti.
Rakastan Ullanlinnaa ja punavuorta ja rakastan myös valoisaa yksiötäni, jossa olen nyt asunut vuoden. Näin jälkikäteen ajateltuna tämän kämpän kanssa kävi ihan älytön tuuri, tuntuu että oikeasti kauniit ja kohtuuhintaiset vuokrayksiöt hyvällä paikalla ovat hyvinkin harvinaisia.


KOLME HYVÄÄ ASIAA MINUSSA

Energisyys ja iloisuus.
Innostun hyvin helpolla. Ja kun innostun, energiaa riittää ihan melkein liiaksi asti. Parhaimmillani olen siis hyvinkin aikaansaava ja toteutan kaikki saamani ideat ja mahdollisesti saan välitettyä hyvää energiaa myös ihmisiin ympärilläni. Olen myös hyvin harvoin huonolla tuulella, ja löydän aika helposti turhia pinnistelemättä jokaisesta päivästä ja asiasta jotain hyvää. Hymyilen mielelläni vastaantuleville ihmisille kaduilla, rappukäytävässä ja metrossa, ja oikein hyvällä tuulella ollessani saatan tanssahdella tai laulaa jopa kaupassa tai bussia odotellessani.

Herkkyys.
Joskus pidin tätä ehkä vähän ikävänäkin ominaisuutena – itku on aina vähän herkässä, niin hyvässä kuin pahassa. Nykyisin arvostan herkkyyttäni suuresti enkä pelkää tai häpeä itkemistä kuten aiemmin. Jos en tuntisi kaikkia tunteita niin voimakkaina ja eläytyisi niihin niin vahvasti kuin nyt, en olisi ihminen joka olen nyt. Omalla kohdallani myös luovuus ja herkkyys kulkevat vähän käsi kädessä.

Avoimuus ja oppimisenhalu.
Pyrin aina olemaan avoin kaikelle uudelle ja taistelen kaikenlaisia ennakkoluuloja vastaan. Haluan katsoa maailmaa avoimin silmin ja kehittää itseäni ja taitojani joka päivä vaikka edes pienesti parempaan suuntaan. Sanon aina uusille ideoille mielummin kyllä kuin ei.


KOLME HYVÄÄ ASIAA ELÄMÄSSÄNI

Perhe ja ystävät.
Minulla on kuusi siskoa ja kuusi veljeä, jotka ovat kaikki minulle hyvin tärkeitä ja eri tavoin läheisiä – perheeni on yksi tärkeimmistä voimavaroista elämässäni. Olen onnellinen että saan olla osa Asennemediaa, tuota blogiperhettä, jota ilman en varmaan edes enää kirjoittaisi Viena K:ta. Olen myös älyttömän kiitollinen ihanista ystävistäni ja siitä, että ympärilläni ylipäätään ihan mahtavia, upeita, lahjakkaita ja hauskoja tyyppejä.

Parisuhde.
Tästä on vähän hankala kirjoittaa ilman, että kuulostan ällöimelältä, mutta kirjoitan silti: on vain niin ihanaa olla rakastunut ja vieläpä niin ihanaan, hauskaan, älykkääseen ja huomaavaiseen ja ihmiseen. Poikaystäväni on älyttömän hyvä ja hauska keskustelukumppani ja häneltä löytyy aina uusia ideoita, kun omani ovat lopussa. Olemme molemmat samanlaisia joka asiasta innostujia ja makumme tv-sarjojen suhteen on hyvin samanlainen.

Työ, jota rakastan.
Yksi parhaista jutuista elämässäni on myös se, että teen työtä, jota todella rakastan. On ihan älyttömän siistiä, että olen pystynyt tekemään kahdesta harrastuksestani työn, jolla oikeasti elätän itseni. Välillä se tuntuu jopa melkein utopistiselta. Työni niin kuoronjohtajana kuin bloggaajanakin ovat minulle yksi tärkeimmistä asioista elämässäni – niiden kautta toteutan itseäni.

KOLME HYVÄÄ ASIAA TÄNÄ VUONNA

Työkuvioiden tasaantuminen. 
Työssäni ei ole oikein koskaan täyttä varmuutta tulevasta ja olen jo tottunut sietämään epävarmuutta sen suhteen, että pystynkö tulevana kuukautena nostamaan itselleni tarpeeksi palkkaa. Tänä vuonna työjutut näyttävät vihdoin vähän tasaantuvan, sillä nyt on jo tiedossa töitä ihan jokaiselle vuoden kuukaudelle – ainakin saan siis vuokran maksettua ja avokadoa leivän päälle ja jotain jää säästöönkin. Työtilanteen tasaantuminen tarkoittaa itselleni siis sitä, että voin alkaa harkita ehkä jossain vaiheessa oman asunnon ostoa, joka on ollut haaveissani jo pitkään. Ei varmaan vielä tänä vuonna, mutta ehkä seuraavana..

Opiskelu. 
Aloitin syksyllä Sibelius-Akatemialla avoimen kautta opiskelut, jotka jatkuvat kevääseen saakka. Olen saanut opinnoista ihan älyttömästi inspiraatiota ja innostusta ja olen sen myötä alkanut harkitsemaan tosissani jatko-opintoja – jos ei nyt heti täysipäiväisenä opiskelijana, niin ainakin näin alkuun kurssimuotoisesti kuten nyt teen. Jos syksyllä avautuu mahdollisuus jatkaa seuraavalle kurssille avoimen puolelta, niin aion todellakin tarttua mahdollisuuteen.

Kuorot.
Teen tällä hetkellä töitä kahden kuoron kanssa ja odotan innolla kaikkia mahtavia projekteja, jota tämä vuosi tuo mukanaan juuri kuorojen kanssa. Syksyllä tulee kuluneeksi 5 vuotta siitä, kun perustin oman ensimmäisen kuoroni ja sen kunniaksi lähdemme ulkomaille kisamaan kansainvälisiin kuorokilpailuihin. On haastavaa ja jännittävää valmentaa nuoria tällaiseen koitokseen.


KOLME HYVÄÄ ASIAA BLOGISSANI

Blogin kautta elämääni tulleet ihmiset.
Tämä on ehdottomasti parasta: olen tutustunut blogin kautta ihan mielettömän upeisiin ihmisiin, joista monista on tullut minulle tärkeitä ja hyvin läheisiä ystäviä, joiden kanssa vietän ison osan vapaa-ajastani. Olen myös kiitollinen teistä lukijoista ja siitä, että olen saanut teiltä aina pääosin vain kannustavaa palautetta.

Visuaalisuus.
Rakastan sitä, miten saan toteuttaa visuaalista puolta itsessäni blogin kautta. Välillä esteettisyys on arjestani kaukana, ja koen sen melkein terapeuttisena, että blogissa ja instagramissa ei tarvitse nähdä sitä ryönää ja roinaa mitä arkielämässä kuitenkin on aika paljon.

Kehittyminen.
Blogin kautta pääsee haastamaan itseään monella saralla, ja on mahtavaa miten konkreettisesti itsekin näkee kehittymisen niin kuvaajana kuin kirjoittajanakin.


KOLME BLOGGAAJAA JOIDEN TOIVON VASTAAVAN KYSYMYKSIIN

Pupulandia – en ole ehtinyt jutella ystäväni Jennin kanssa kunnolla pitkään aikaan ja olisi ihana kuulla mitä hänelle kuuluu ja millaiset vastaukset hän kirjoittaisi haasteeseen.
Ida365 – tämän suloisen ja pohdiskelevan naisen fiksuja ajatuksia on aina ilo lukea!
Avec Sofié – olen tuntenut Janeten vasta hetken ja haluaisin tutustua vieläkin paremmin, siispä toivon että pääsen lukemaan hänen vastauksensa.

Kuvat: Mustarttu

Paluu rinteeseen


Viime viikolla pääsin mukaan Vitamin Wellin ja Peak Performancen järjestämään laskettelupäivään Talmassa. Koko laskettelukeskus oli varattu meille iltapäivään saakka, aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja meillä oli huippu porukka koossa – parasta!

Olin nuorempana snoukkatyttö. En muuten ollut kovin urheilullinen, siinä missä suurin osa ikätovereistani intoili sählyä, jääkiekkoa ja lentistä, kävin itse kuorossa, kuvis-ja käsityökerhoissa ja soitin pianoa. Mutta talvilajit tekivät poikkeuksen – olen aina rakastanut luistelua, hiihtoa ja ennenkaikkea laskettelua. Rinnettä alas viilettäessäni tunnen sellaista huumaavaa vapautta ja ihanuutta, mitä ei oikein muuten pääse kokemaan missään. Hissiliput olivat 15 vuotta sitten halvempia kuin nykyään, mutta laskettelu oli kallis harrastus tuolloinkin – siksipä varusteita lainailtiin isoveljeltä ja viikkorahat säästettiin laskettelureissuihin joihin päästiin ehkä kerran kuussa. Mutta kun päästiin, niin sitten otettiin kaikki ilo irti, laskettiin aamusta iltaan ja käytiin vain nopeasti lämmittelemässä tai syömässä välillä.


Sen jälkeen kun muutin Helsinkiin vuonna 2009, olen käynyt rinteessä ehkä yhteensä 5 kertaa, luistelemassa hiukan useammin ja hiihtämässä kerran. Se on tavallana ihan ymmärrettävää – täällä ei ole yhtä helppoa lähteä tuosta vain ulko-ovelta ladulle kuin Oulussa. Tänä vuonna olen kokenut kuitenkin ehkä vähän sellaisen uusherätyksen talviurheilun suhteen, ja tällä hetkellä haaveilen jopa enemmän sellaisesta kunnon hiihto-ja laskettelulomasta aurinkoloman sijaan – hullua, eikö? Mutta tiedättekö, talvisäässä vietetyn päivän jälkeinen väsynyt hyvänolontunne on jotenkin älyttömän koukuttava! Kylmyyskin on vain varustejärjestely.


Kiitos Vitaminwell, Peak Performance, Talma ja ihana bloggaajajengi mahtavasta päivästä!

Kuvat: Sara Vanninen
*Lasketteluasu saatu Peak Performancelta