category: lifestyle

Seitsemän asiaa, jotka aion kokea Elokuussa

Mihin heinäkuu hävisi? Tuntui että se oli muutaman ihanan viikonlopun ja parin arkipäivän mittainen. Ja kyllä, huomaan itsekin että päivittelen ajan rientämistä ehkä vähän liiankin usein. Mutta vastahan kesä alkoi, onko se jo nyt ohi?

Tällä viikolla monet lähipiiristäni ovat palanneet sorvin ääreen ja kesän loppuminen toistuu monien lauseissa. Minulle elokuu on kuitenkin aina ollut yksi tärkeimmistä kesäkuukausista, siitäkin huolimatta, että parin viikon kuluttua alkaa minullakin normaali työrytmi. Elokuussa on yleensä lämpimämpää kuin kesäkuussa, silloin Helsinki on täynnä elämää ja ihmisiä, merivesi saattaa olla hyvinkin uimalämpöistä ja parhaimmillaan saamme lämpimiä, mutta pimeitä kesäiltoja, jotka ovat täällä niin kovin harvinaisia. Kesä ei ole vielä todellakaan ohi – vielä on paljon tehtävää ja koettavaa ennen syksyn alkua. Listasin seitsemän ihanaa juttua, jotka aion tehdä ja kokea ennen kuin kesä on ohi.


Puistojuhlat. Perinne, joka on pakko toteuttaa joka kesä. Tulevana viikonloppuna juhlitaan lähipiirissä synttäreitä, toivottavasti ulkosalla piknikin merkeissä. Jos sää eivät suosi, toteutetaan piknik myöhemmin vaikka pieniimuotoisemmin. Tärkeintä on mennä puistoon, tehdä kakku tai kaksi ja pyytää kasa ystäviä paikalle.

Flow. Aina kesän paras viikonloppu. Usein myös vähän surullisesti symboli kesän loppumiselle. Odotan herkullisia ruokaelämyksiä, tanssimista backyardilla, huikeita etkoja, artisteja jotka tekevät vaikutuksen ja ennenkaikkea sitä ihanaa ainutlaatuista festarifiilistä.

Ravuttomat rapujuhlat. Viimevuoden mökkiravuttomat olivat niin suuri succes, että päätimme samantien toteuttaa juhlaidean siitä lähtien joka vuosi. Suurin osa kaveriporukasta ei syö mereneläviä, mutta rapujuhlaperinteitä voi kunnioittaa vaikka ne itse ravut puuttuisivat. Viimeksi herkuteltiin tomaattikeitolla, mitä punaista ruokaa keksisi tälle vuodelle?

Helsingin juhlaviikot. Taiteiden yö, art goes kapakka ja muut. Itse osallistun joka vuosi vähintäänkin Kuorojen kierrokselle, jota suosittelen lämpimästi teillekin – satapäinen laulajajoukko tuomiokirkon portailla on vakuuttava kokemus.

Pyöräretki Käpylään. Miksi Käpylään? Siellä on ihana kesäkahvila Siili, joka on auki vielä 15.8 saakka. Lisäksi rakastan vanhoja puutaloja, alueen tunnelmaa ja siskonikin asuu sopivasti samoilla huudeilla.

Marjanpoiminta-tai sienestysretki. Haluaisin yhdistää tämän myös mökkireissuun, sillä tuntuu että olen ehtinyt viettää liian vähän aikaa mökillä tänä kesänä. Siihen on vaikuttanut varmaan se, etten omista autoa, ja sen lainaaminen joltakulta on aina hiukan työlästä.

Saunominen sompa-tai kulttuurisaunalla. Kumpaakaan en ole vielä kokenut, mutta haluan vielä tänä kesänä kokea. Kuka lähtee mukaan?

Mitä muuta? Miltä näyttää sinun elokuun the bucket list?

Estholmen, saarirakkauteni

Estholmen teki sen taas, antoi meille täydellisen saariviikonlopun. Vuosi sitten pääsin tutustumaan tuohon saareen ensimmäistä kertaa ja jo silloin päätimme, että saareen on päästävä uudestaan tänä kesänä. Estholmen sijaitsee Espoon suvisaaristossa, noin 40 minuutin auto+venematkan päässä Helsingin keskustasta. Paikka on oikea idyllisyyden paratiisi vanhoine suloisine mökkeineen ja venevajoineen – ja mikä parasta, kuka tahansa voi vuokrata joko koko saaren käyttöönsä tai vaihtoehtoisesti petipaikan itselleen jostain mökistä.




Lauantain iltapäiväaurinko vei meidät hetkeksi täydelliseen lomatunnelmaan – oli niin lämmin, että kylmään kesäsäähän tottuneen pessimistin olo oli suorastaan epätodellinen. Aurinko paistoi täyttä häkää, livekitaramusiikki soi ja pojilla oli uimahyppykisa. Itse keskityin turvallisesti vesimelonilla loikoiluun, mutta kävin kyllä myös nopeasti pulahtamassa kylmässä vedessä. Sauna oli päällä tuntikausia ja ei ollut kiire mihinkään, välillä joku toi päämökiltä lisää naposteltavaa ja juomaa. Yhdenkin tällaisen päivän voimalla jaksaa sitten ainakin 10 ankeaa talvipäivää.


Ikimuistoisena jäivät mieleen myös melonta peilityynessä meressä, vaaleanpunaisen taivaan alla ja nuotiolla lämmitetyt perunat ja maissi aamuneljältä, kun päätimme valvoa auringonnousuun saakka. Itse uuvuin kahden aikaan, mutta otin pienet välitirsat venevajassa ja minut herätettiin sopivasti auringon alkaessa sarastaa. Yöunet jäivät viikonlopulta vähän lyhyiksi, mutta en kadu mitään – kuten ystäväni Mikko sen oivasti totesi: “ihan älyttömän rankkaa tää rentoutuminen”. Viikonlopun jälkeen olin henkisesti levännyt, mutta fyysisesti aika poikki. Mutta nukkua ehtii kaupungissakin.



Kiitos kaikille mukanaolleille kimuistoisesta viikonlopusta – mennäänhän hyvin pian uudestaan?

Kuvat: minä ja Mustarttu

Kiitos Ruisrock 2017!

Miten selvitä festivaalin jälkeisestä masennuksesta? Onko elämää Ruisrockin jälkeen? Näiden kysymysten äärellä olen viettänyt viimeiset pari päivää, sängyn pohjalla flunssapotilaana. Flunssa ei ole hirveästi helpottanut post festival depression-oloa, päinvastoin. Onneksi ystäväni Arttu on käynyt pitämässä seuraa ja olemme voineet yhdessä fiilistellä mennyttä viikonloppua ja suunnitella tulevia hauskoja juttuja tälle kesälle, joka ei tosiaan vielä ole ohi, vaikka välillä on siltä tuntunutkin.

Tosiaan, olipa harvinaisen upea viikonloppu. Ruisrockin taika tapahtui taas, ja nautimme kolme päivää sellaisesta helteestä ja auringonpaisteesta, mitä ei tänä kesänä ole vielä koko suomessa nähty. Aurinkoa, hymyileviä kasvoja, hyviä keikkoja ja ennenkaikkea mahtavaa kesäfiilistä – parasta siis mitä voi festivaalilta odottaa. Ehdin pari kertaa ihan pysähtyä ajattelemaan, että nämä ovat sitten niitä hetkiä, joita voin muistella keskellä talven pimeyttä.





#Ruisrock 2017 parhaat by Viena K:

Odotetuin ja tärkein keikka: Ultra Bra. Löysin UB:n lukioikäisenä, jolloin yhtye oli lopettanut jo livekeikkansa. Rakastuin heidän musiikkiin ja totuin ajatukseen, etten tule todennäköisesti koskaan näkemään suomalaista lempibändiäni livenä. Ruisrockin keikka oli jotain ihmeellistä, lauloin ääneni käheäksi yhdessä Artun ja Sinin kanssa kaikki laulut alusta loppuun saakka. Moni kaverini sanoi keikan jättäneen vähän kylmäksi, olisivat kaivanneet enemmän showmeininkiä. Itse olin äärettömän iloinen, että musiikille annettiin sen kaipaama tila, annettiin upeiden sävelten, sanojen ja harmonioiden puhua puolestaan.

Paras show: Antti Tuiskun keikka. Menin viime vuonna Tuiskun keikalla ilman mitään odotuksia, läpällä. Se osottautuikin koko ruissin parhaaksi keikaksi, eikä tuottanut pettymystä tänäkään vuonna. Antti on vaan niin ihana, suomen miespuolinen Madonna, joka hurmaa 100% läsnäolollaan tuhatpäisen yleisön.

Parhaat bailut: Alman ja Charlie XCX:n yllätysvierailu minirantalavalla ja Daruden Sandstorm. Jalkani olivat tuossa vaiheessa jo ihan muusina, mutta hypin silti yleisön mukana kuin hullu. Alma oli ihan superhyvä muutenkin omalla keikallaan!

Paras ruoka-annos: Heimon burgerin falafelbursa. Kävimme myös perjantaina ennen alueelle siirtymistä pressilounaalla Kakolan Ruusussa, jossa meille tarjoiltiin ihan loistava kolmen ruokalajin vegaanimenu. Täyden kympin suoritus!

Mieleenpainuvin random-hetki: yhteislaulut-ja bailut vesibusseissa sekä mennen että tullen. Oli mahtavaa kun ihmiset olivat niin hyvällä tuulella ja mukana kaikissa hassuissakin jutuissa.



Ah ja voih. Onneksi ruissi tulee taas ensi vuonna, ja tänä kesänäkin on vielä FLOW jäljellä. Kiitos Ruisrockille ja Mellakka Helsingille järjestelyistä ja kaikille ihanille tyypeille ruissiseurasta, extrakiitokset huippujengillemme Lauralle, Minnille, Doritille, Joonakselle ja Jirkalle! Teidän kanssa lähtisin mihin ja milloin tahansa taas festaroimaan <3

Kuvat: Minä, Janita Autio (1), Tuure Boelius (kuva minusta), Andrew Taylor (viimeinen kuva)