category: lifestyle

Visuaalisuudesta

inspiration blog awards

Sain viime viikolla kivoja uutisia: blogini on asetettu ehdolle Inspiration Blog Awardsin visuaalisin-kategoriaan. Ensireaktiokseni kohautin olkiani ehdokkuulle, mutta sitten huomasin että olin päässyt aika kovatasoiseen seuraan – samassa sarjassa kilpailevat myös mm. Musta Ovi, yksi kauneimmista suomalaisista sisustusblogeista, ja käsittämättömän lahjakas valokuvaajaystäväni Janita Autio. Tottakai tämänkaltainen tunnustus tuntuu hyvältä ja juuri visuaalisin-ehdokkuus kunnialta, onhan visuaalisuus on aina ollut itselleni blogin tekemisen lähtökohta.

Kun aloitin aikoinaan vuonna 2008 ensimmäisen tyylipainotteisen blogini, tavoitteenani oli luoda visuaalinen kanava, joka tarjoaisi inspiraatiota ja arjen kauneutta niin itselleni kuin muillekin. Vaikka bloggaamiseni oli pitkään harrastelijamaista ja epäsäännöllistä puuhastelua, niin tavoite on pysynyt, ja nyt yhdeksän vuoden jälkeen voin sanoa, että olen sen saavuttanut. Viimeisen kahden vuoden aikana olen ottanut isoja harppauksia valokuvaajana ja stailaajana, ja nykypäivänä uskallan jo luottaa visuaaliseen silmääni – tosin se ei tarkoita sitä, etteikö opittavaa riittäisi vielä vaikka loppuelämän kaikille päiville. Valmiiksi en tule koskaan, ja se tässä kaikessa onkin niin hienoa.

Elämässä on tottakai paljon muutakin kuin kauniit kuvat, mutta kauniiden kuvien ansiosta ainakin minun elämäni on usein nautittavampaa ja inspiroivampaa. Saan ideoita, inspiraatiota ja iloa muiden jakamista visuaalisesti hienoista kuvista. On tärkeää kuitenkin muistaa, että ne sosiaaliseen mediaan päätyvät kuvat ovat usein vain yksi pieni osa bloggaajan elämää, huolella valittu pala jostain hetkestä tai tilanteesta, usein jopa täysin keinotekoisesti rakennettuna. Tottakai esteetikkona haluan ympäröidä myös todellisen arkeni kauniilla asioilla, mutta se ei tarkoita sitä, että ikkunalaudallani olisi aina tuoreita leikkokukkia tai etteikö kodissani olisi koskaan sotkuista.

Pääset äänestämään halutessasi blogiani vuoden visuaalisimmaksi täällä.

Oodi Untolle

Sanon aina, että olen enemmän koira-kuin kissaihminen, mutta sydämessäni on aina ollut tilaa myös ihanille kissoille. Erityisesti sellaisille kissoille kuin Unto, joka on ystäväni Kaisun Exotic-kissa. Eikä mikään katti tai kisuliini, vaan arvokas Kissa, isolla Koolla. Unto on hurmannut minut täysin.

Unto ei nimittäin ole millään tapaa tavallinen kissa. Ensinnäkin se varastaa kaiken huomion maagisella läsnäolollaan, intensiivisellä katsellaan ja valloittavalla ulkonäöllään.  Unto on myös ihmeellisen sosiaalinen kissaksi, haluaa olla mukana aina siellä missä tapahtuu. Kuvauksissa Unto tulee syömään kukkia, yöllä nukkuessa viereen ja kokkaillessa hyppää keittiön pöydälle tutkimaan raaka-ainekulhoja. Välillä hän tarvitsee omaa tilaa ja ottaakin sitä kokoonsa nähden ihan reilusti, nojatuolille ei ole muilla asiaa kun Unto on siihen päättänyt pyllynsä laskea.



Katsokaa nyt häntä. Eikö tehtäisikin vetoomus sen puolesta, että Untolle saataisiin oma instagram tai vähintäänkin snäppitili?

(Unto-tiliä odotellessa kissaa voi seurata onneksi mm. Kaisun instagramista, @kaisujouppi)

Onneksi on perjantai

Perjantai. Olen edellisenä iltana tehnyt töitä pikkutunneilla ja herännyt aamulla aikaisin taas jatkamaan. Pitkän mutta äärimmäisen tehokkaan kuvauspäivän jälkeen riennän vauhdilla kotiin vastaanottamaan postin lähetystä, jonka pitäisi olla uusi sänkyni, olen edellisenä iltana järjestänyt toiselta paikkakunnalta käsin vanhan sängyn poiskuljetuksen. Kun pääsen juuri ja juuri ajoissa kotiovelleni, ei postimies odotakaan sängyn kanssa, vaan hän luovuttaa minulle pelkän sijauspatjan. Siinä sitä sitten oltiin, ilman vanhaa sänkyä, puhumattakaan uudesta. Olin niin väsynyt ja hämmentynyt, etten osanut kuin nauraa ja rojahtaa sohvalle. Unohdin avaimet ulko-oveen.

Tällaisen viikon jälkeen on ihaninta, kun ystävät tulevat hakemaan sinut kotoa, ottavat unohtuneet avaimet talteen ulko-ovesta, keittävät kahvit, kantavat tavarasi autoon ja antavat sinun nukkua takapenkillä ajomatkalla kohti mökkiä. Tiedän että kotiin jäi kasa tekemättömiä töitä odottamaan kotiinpaluutani, mutta totuus on se, että väsyneenä ei saa mitään hyvää aikaiseksi. Yksi yö luonnon keskellä ei olisi voinut tulla parempaan saumaan.

Olimme viimeksi mökillä pari viikkoa sitten, oli ihana huomata että varsin vaatimattomasti varustetulla kesämökillämme tarkeni ja pärjäsi hienosti talvipakkasillakin. En tiedä mikä lämmitti eniten: tuli takassa, patterit vai mielettömät tanssimoovit joita treenasimme yömyöhään saakka. Tänä viikonloppuna luvassa toivottavasti vähintään yhtä mahtavaa meininkiä, tosin tällä kertaa kohteenamme on eri mökki, jossa on oikeastaan omakotitalon varustelu, joten ei tarvitse sopia kipinävuoroja yöksi.

Toivottavasti teillä on ihana viikonloppu ja saatte levätä!

Kuvat: Mustarttu & Axel Orjala