category: lifestyle

Vähän niin kuin roadtrip

Viime tiistai oli ehkä vuoden lämpimin päivä koko maassa. Olisi ollut ihana viettää päivä vaikka uimarannalla tai piknikillä ystävien seurassa, mutta toisin kävi: päiväni kului varsin rattoisasti autossa matkalla Oulusta Helsinkiin. Olin jo päättänyt mielessäni että autossa istumiset saavat riittää nyt hetkeksi, kun sainkin yllättäen kutsun lähteä Vuokattiin viettämään hyvinvointiviikonloppua – matka taitettaisiin tietenkin autolla. Täällä sitä nyt ollaan, enkä kadu mukaan lähtemistä puuduttavasta kahdeksan tunnin automatkasta huolimatta. Olinkin vähän haaveillut että tänä kesänä olisi kiva toteuttaa sellainen pienimuotoinen Suomi-roadtrip, ehkä tämä nyt jo menee sellaisesta? Helsinki-Oulu-Helsinki-Vuokatti-Helsinki. Ei järkeä, mutta silti paljon autossa istumista, hienoja maisemia ja hauskaa seuraa.


Tästä viikosta tuli vähän vahingossa tällainen nostalgiaviikko – nämä kuvat ovat alkuviikolta Oulusta, Varjakan satamasta, lapsuuteni kesäpaikasta. Vuokattiin liittyy myöskin monia muistoja lapsuudesta ja nuoruudesta, sillä olen viettänyt täällä vauvasta saakka lähes kaikki hiihtolomat ja syyslomat. Edellisestä kerrasta on kuitenkin vierähtäny jo lähes seitsemän vuotta aikaa, joten ihana olla täällä nyt, tutuissa upeissa maisemissa. Kirjoitan matkasta lisää blogiin myöhemmin, mutta jos haluatte seurata matkaamme nyt, niin snapchatista minut löytää nimimerkillä @vienak – sinne raportoin reissukuulumisia aktiivisemmin.

#mökkilife

Mökillä remppa on edennyt aika hissukseen. Keittiö tuli viime viikolla ja se on kohta saatu paikalleen, mutta kestää vielä jonkin aikaa ennen kuin keittiöön pääsee kokkailemaan ja tiskaamaan: edessä on vielä vähän isommat sähkö-, vesi-ja viemäröintityöt, jotka eivät valmistu parissa päivässä. Olimme kuitenkin etukäteen osanneet varautua siihen, että vanhaa mökkiä rempatessa monenlaisia yllätyksiä voi tulla eteen ja projekti ei välttämättä valmistu sormia napauttamalla. Luotan kuitenkin vahvasti siihen, että sisätilojen remontti saadaan tämän vuoden puolella pääosin valmiiksi, ja ensi keväänä päästään toteuttamaan pihan uudistusta.

Onneksi remonttihommat eivät ole estäneet lainkaan mökkielämästä ja kesästä nauttimista. Viime viikolla saimme kaukaisia sukulaisvieraita ja alkuviikosta mökkeilimme ystävieni Annan ja Artun kanssa. Mökkeilyn hienous piilee mielestäni siinä, että yksinkertaiset ja parhaat asiat ovat pinnalla: rauhallinen mutta silti inspiroiva miljöö, hartaudella tehty ja nautittu ruoka ja tietenkin se hyvä seura. Mökillä ei ole peiliä, joten ei tarvitse miettiä miltä näyttää. Ruokakin syödään epäesteettisiltä kertakäyttölautasilta, mutta silti se maistuu paremmalta kuin koskaan.

Parasta mökkielämässä juuri nyt ovat omalta pihalta poimitut marjat. Tähän mennessä olen löytänyt vähän metsämansikoita, mustikkaa ja villivadelmaa, lähiympäristöstä vielä voisi löytyä varmasti enemmänkin, jos lähtisi etsimään. Sieniä ei ole vielä näkynyt, mutta uskon sen johtuvan enemmän itsestäni kuin sienien puutteesta. Haluaisinkin saada pihalle lisää marjapensaita, ehkä omenapuita ja jopa pieni mansikkamaakin, vähän sen mukaan mitä tontille saadaan mahtumaan ja mikä pihalla mahdollisesti menestyisi. Haaveissani istun onnellisena kiikussa omenapuun alla, oman maan mansikoita syöden ja kirjaa lukien. Ehkä kymmenen vuoden päästä.

kuva Annasta ja Milosta: Arttu / muut kuvat & editointi: Viena K

Viikon sometauon jälkeen

Viikko sitten sattui pieni onnettomuus, johon liittyi kaatunut vesilasi ja tietokoneeni. Toisenlaisessa hetkessä ja tilanteessa olisin saanut varmaan hermoromahduksen, mutta nyt suhtauduin tapaukseen täysin rauhallisesti: kone oli jo vanha, olin miettinyt uuden hankkimista muutenkin, kaikki tärkeät tiedot olivat varmuuskopioituna ja onnettomuus sattui juuri ennen juhannusta, jonka olin ajatellut muutenkin viettää ilman somea. Kun en päässyt tekemään tietokoneellani tavanomaisia töitäni, niin silloin ehtii tehdä kaikenlaista muuta. Mökkiremontti on edennyt rapsakkaasti, enkä malta odottaa että pääsen jakamaan ensimmäiset kuvat mökistä teillekin.

Juhannus oli ehkä kivoin pitkään aikaan. Halusimme päästä hetkeksi eroon remppahommista, ja suuntasimme aattona ystäväni Peetan vanhempien mökille Turun saaristoon. Lauantaina palasimme omalle mökille ja yövyimme siellä ensimmäistä kertaa. Kestitsimme sukulaisia, saimme kaksi pyöräilevää mökkikyläilijää, heitimme talviturkit ja nautimme kaikkien aikojen juhannussäistä isolla terassilla. Juhannuksen jälkeen jatkoimme remppahommia ja huomaamattamme vietimme mökillä kolme vuorokautta putkeen, ilman että tuli kertaakaan ikävä kaupunkiin.


Tällä hetkellä tuntuu täydelliseltä tämä kesäelo, jossa voi yhdistää kaupunkihengailun maalaiselämään, hurauttaa aina fiiliksen mukaan mökille ja takaisin kaupunkiin. En osaa edes haaveilla matkustamisesta nyt, kun mökillä pääsee niin hyvin irti arjesta – minusta on tullut näköjään pieni mökkimummeli jo alle kolmikymppisenä.