Aamiaiset ovat saaneet aivan uudenlaisen merkityksen sen jälkee, kun keksin pystyttää pienen terassin privaatin sisäänkäyntimme yhteyteen. Päivän tärkein ateria luonnonvalossa ja raikkaassa ilmassa aloittaa aamun parhaalla mahdollisella tavalla. Vaikka en joka aamu syökään voisarvia briejuuston ja hillon kera, huomaan myös panostavani jokaiseen aamiaiseen tavallista enemmän: kun kerran kattaa pöydän ulos niin sen voi tehdä samantien vähän paremmin.
Nautitaan viikonlopusta, ystävät!
Sade ei ole kovin hyvä syy jäädä sisälle. Luontokin suorastaan loistaa sateen jälkeen, virkeänä ja raikkaana. Ilahduin keskiviikkona, kun joukko ihmisiä nautti illallista taivaan alla Espalle pystytetyillä pitkillä pöydillä vaikka satoi taivaan täydeltä. Miksi perua sovittua piknikkiä hyvien ystävien seurassa sellaisen pikkujutun kuin sateen takia? Katumuusikotkin soittelivat sateenvarjojen alla.
Keväällä ostin pitkän trenssitakin parilla eurolla, jolle ei ehtinyt kertyä kovin montaa käyttökertaa ennenkuin yllätyshelteet alkoivat. Mutta kun suomen suvi näyttää tätä koleampaa puolta, tuo takki rakastaa minua ja minä sitä.
Aina on hyvä aika marenkikakulle, mutta eilen tuntui siltä, että erityisen hyvä aika marenkikakulle on silloin, kun sää on kuin morsian ja syreenit kukkivat. Jos lähipiirissä ei satu olemaan yhtiäkään ylioppilas-tai valmistujaisjuhlia, voi omat juhlat pitää lähipuistossa eikä kaasu-uunissa vähän liikaa tummunut marenkikaan haittaa.
Tein kaakun tällä ohjeella ja kuljetin sen puistoon osissa – kokosin kakun vasta paikan päällä. Täytteiden kanssa marenkipohjasta tulee nopeasti aika sitkeää pureskeltavaa (illalla tarjosimme kakunjämiä vieraille ja he saivatkin jo tosissaan käyttää voimaa kakunpalan leikkaamiseen – onneksi maku oli edelleen herkullinen).
Ei hassumpi tapa aloittaa kesäkuu.
