Puutarhajuhlavalmisteluja. Ihanaa, kaunista ja lämmintä juhannusta kaikille!

Läväyttämällä verkkokalvoillenne ylläolevan makkaraperuna-annoksen totean, että uudet perunat sipulivoikastikkeessa ovat yksi parhaimmista asioista tässä maailmassa. Jo pikkutyttönä odotin kuin lahjoja jouluna, että oman maan ensimmäiset potut olisivat valmiita syötäväksi. Ne syötiin suurella nautinnolla ulos katetusta pöydästä, sillin kera. Tämä kuvan annos ei ollut tälle kesälle ihan ensimmäinen, kotimaisia perunoita on ollut kaupoissa jo vähän aikaa. Mutta yhtä hyvälle se maistui kuin aina, ja toi sen kesäfiiliksen, jota ei mistään muusta kesäherkusta saa. Ei edes irtojäätelötötteröstä tai grillatuista vartaista. Vain uusista perunoista. Paatoksellista, mutta pitää ollakin, kun on hyvästä ruuasta kyse!

Ja erityisen hyvältä tämä herkku maistuu hyvässä seurassa pienessä söpössä mummonmökissä, jonka ikkunasta näkyy omenapuita.

Viime viikkoina elämäni on ollut yhtä häslinkiä, olen ollut tehokas, mutta myös hirveän kiireinen. Rankka viikko takana, ja nyt vihdoin ihana rauhallinen viikonloppu edessä. Sain rakkaaltani syntymäpäivälahjaksi miniloman Långvikiin, ja tänä viikonloppuna pääsen vihdoin lunastamaan tuon lahjakortin ja rentoutumaan hetkeksi. Ajattelin jättää iPadit ja tietokoneet kotiin, ja ottaa mukaan kirjoja ja ehkä irtokarkkipussin. Ihanaa ja toivottavasti rentouttavaa viikonloppua teillekin, ihanat lukijat!

ps. tämä oli 100:s luukku-blogin teksti! Hurjaa.