Tiedättehän ne ihmiset, joilla on aina jotkin lennot varattuna, seuraava matka kiikarissa? Ne, jotka kertovat selviävänsä arjesta vain, kun on jokin reissu tiedossa. Itse en ole koskaan kuulunut heihin. Tykkään matkustella, rakastan nähdä uusia paikkoja ja tutustua eri kulttuureihin, mutta tykkään monesta muustakin asiasta, aika harvoin priorisoin matkustamisen elämässäni ykköseksi. Minulle on ollut aina tärkeämpää se, että elämä on kivaa joka päivä, kuin että tietty ajanjakso kärsittäisiin ja odoteltaisiin vain muutaman viikon tai kuukauden loma-autuuden vuoksi. Olen aina rakastanut niitä elämän pieniä iloja ja halunnut elää arkea joka hetkestä nauttien. Avarakatseinen voi myös olla, vaikkei olisikaan maailmaa nähnyt, yhtä lailla kuin paljon matkusteleva voi nähdä maailman todella mustavalkoisena.
Haaveilen silti erilaisista reissuista aika-ajoin. Kaupunkilomista, rantalomista ja asumisesta vaikka Kööpenhaminassa tai Berliinistä. Itselleni haaveilu on usein melkein itse matkustamista tärkeämpää, matkojen suunnittelu on usein kaikissa reissuissa se paras vaihe. Tällä hetkellä onkin aika monta reissua jota odottaa: viikon päästä on tiedossa someporukalla pitkä viikonloppu Tukholmassa, lokakuussa lähden kuoroni kanssa melkein viikoksi Barcelonaan ja joulukuussa ystävien kanssa kolmeksi viikoksi Balille. Etenkin jälkimmäinen jännittää, sillä en ole koskaan aiemmin a) käynyt koko Aasiassa, b) viettänyt joulua muualla kuin suomessa ja c) tehnyt noin pitkää matkaa ystäväporukan kesken. Samaan aikaan olen kuitenkin älyttömän innoissani, ilman ystävien pientä painostusta en varmaan koskaan olisi tullut varanneeksi lentoja.
Se minkä haluaisin vielä kokea, on matkustaminen yksin. Olen kyllä lentänyt yksin moneenkin kohteeseen, mutta sellainen yksin matkustaminen, että määränpäässä ei ole ketään ystävää tai tuttua, kenen luokse mennä tai viettää aikaa, se on vielä minulla kokonaan uutta. Sitä varten täytyy vielä kerätä vähän rohkeutta.