category: matkat

Sintra





Tuntuu kuin lomareissusta olisi jo ikuisuus. Vielä hetken muistelen sitä blogissakin, tajuaa sen myötä itsekin mitä kaikkea tuli nähtyä ja tehtyä. Vaikka toisin voisi luulla, otin matkalla yllättävän vähän kuvia ja keskityin enimmäkseen fiilistelyyn. Reissun jälkeen kaksi viikkoa ilman yhtäkään kuvaa tuntui ihan vapauttavalta, siihen kun on tottunut että se on aina mukana.

Kuvat Sintrasta, kauniista satulinnakaupungista Lissabonin kupeesta. Päivät jotka siellä vietimme olivat sumuisia ja sateisia, mielestäni se lisäsi kaupungin maagisuutta ennestään. Kaupungissa on monta toinen toistaan upeampaa palatsia ja linnaa, mystisiä puutarhoja, Maurien aikainen linnoitus ja loputtomiin pieniä, sokkeloisia katuja. Haluan joskus tuonne pidemmäksi aikaa – päivä oli ehdottomasti liian vähän.

kyläillen



Airbnb on ihan mahtava keksintö. Varasimme yli puolet majapaikoistamme sen kautta, osan kuukautta etukäteen, osan päivän varoajalla. Hotellit ovat vähän samanlaisia kaikkialla, mutta vuokraamalla toisen ihmisen kodin tai huoneen pääset näkemään jotain ainutlaatuisempaa. Tapasimme ihan huikeita tyyppejä ja saimme hyviä vinkkejä matkaamme varten. Espanjassa yövyimme erään Marian luona, joka ei puhunut sanaakaan englantia, emmekä me kuin pari sanaa Espanjaa. Google kääntäjän ja elekielen avulla pääsee kuitenkin yllättävän pitkälle.

Yllä olevat kuvat Keski-Ranskan maaseudulta, Elisabethin luota. Ihana ihminen, joka otti väsyneen matkaseurueen hymyillen vastaan ja antoi koko upean talonsa ja puutarhansa uima-altaineen päiväksi käyttöömme. Ainoa asia joka jäi harmittamaan, oli se että ehdimme viipyä tuolla vain yhden yön ja yhden päivän verran. Seuraavalla kerralla menen viikoksi, syvälliset keskustelut Elisabethin kanssa jäivät pahasti kesken…

Château de Saumur





Loiren varrella on kuulemma jopa 120 linnaa. Me kävimme yhdessä niistä, pienessä Château de Saumurissa. Sisäänpääsymaksu ei ole kymppiä enempää, mutta jos haluaa päästä prinsessalinnafiilikseen ja säästää matkakassan roposia, linnan porteilla ja ulkopuolellakin hengailu auttaa varmasti saavuttamaan oikean tunnelman. Sisällä ei loppupeleissä ole mitään hirveän kummoista ihasteltavaa, ellei satu tykkäämään hurjasti posliiniastinäyttelyistä tai heppaesityksistä (jotka me ainakin missattiin). Mulle suurin pettymys oli se, että ihan korkeimpaan torniin ei päässyt kiipeämään, eikä tuo kuvan vaaleatukkainen tähkäpää voinut laskea lettiään alas…