category: Milo

24: hankien kätkemää

Toive valkoisesta joulusta toteutui sitten ihan kunnolla. 20 astetta pakkasta ja hanget korkeat nietokset, näin ainakin Oulussa. Mutta kyllä on kaunista ja lumivalkoinen maisema tuo joulutunnelmaa oikein roppakaupalla. (Olisi muuten luullut, että meidän urbaani citykoira inhoaisi kylmää ja lunta, mutta vielä mitä. Tyyppi ei ole varmaan koskaan ollut niin onnessaan kuin lumihangessa hyppiessään.)

Blogi jää nyt hetkeksi lomalle – kiitos kaikille jotka seurasitte ja kommentoitte joulukalenteriani! Kolme luukkua jäi puuttumaan, mutta toivottavasti viihdyitte siitä huolimatta. Näiden kuvien myötä, pakkasten keskeltä rohtunein huulin – oikein ihanaa joulua kaikille! <3



talvitakeissa

Näin se on, että ilman talvitakkia ei oikein pärjää – ei koira eikä emäntä. Tuolta pikku pallerolta kun puuttuu se koirille tyypillinen aluskarva, niin näillä pakkasilla ei ihan oma turkki riitä lämmikkeeksi. Ostin Milolle joskus keväällä käytettynä jotain vaatteita, halvalla kun sai. Kiinnostaisi kyllä joku oikeasti tyylikäskin vaihtoehto, jos jostain sellaisen löytäisi. Olisiko koiraihmisillä mitään vinkkejä?

Allekirjoittanut on taasen sangen ihastunut harmaaseen villakangastakkiinsa ja kashmirhuiviinsa, eikä ole oikein muita ulkovarusteita viime päivinä käyttänytkään. Harmaavarpusena on mukavaa, etenkin jos piristää harmautta värikkäällä mekolla, joka pikkuisen pilkistää takin alta.

takki Zara / kengät Vagabond, mekko Samuji, huivi COS / Milon takki Hurtta

koirakuulumisia

Terveisiä Milolta, pitkästä aikaa. Pallero kävi elämänsä ensimmäistä kertaa trimmissä, ja pitkätukkaisesta hipistä tuli ihana lyhytkarvainen söpöliini. Nyt ei tarvitse enää käyttää iltoja takkujen selvittelyyn eikä siivota päivittäin sitä lehtikasaa joka turkin mukana tuli aina sisään. Palleroa ei meinannut aluksi tunnistaa edes omaksi koiraksi, onneksi Milon valloittava luonne säilyi kuitenkin ennallaan.


ps. en minäkään sitten säästynyt siltä syysflunssalta, joten nyt ollaan pedin pohjalla. Onneksi on ihana tyyppi, joka tulee kesken työpäivän keittämään mustikkasoppaa ja teetä, ja vieressä tuhiseva karvapallero joka lohduttaa pelkästään suloisella olemuksellaan.