Kesä on kuulemma tänä vuonna jäänyt välistä, ainakin jos lööppejä on uskominen. Säät eivät ehkä ole olleet ne kaikkein parhaat, mutta monta iloista kesäpilkahdusta on nähty tänäkin vuonna – epävakaisesta säästä huolimatta olen ehtinyt tehdä tosi monta kesään liittyvää kivaa juttua. Kuten järjestää puutarhajuhlat, kahdetkin.

Veimme Helsingistä Ouluun mukanamme juuri sopivasti aurinkoa ja lämpöä, saimme viettää teekutsuja ulkona kivassa säässä. Vanhempieni kotona puutarha syyreenipuineen ja ruusupuskineen tarjoaa mitä idyllisimmän ympäristön puutarhajuhlille, vai mitä sanotte?

Pihalta löytyy kyllä isäni tekemät puutarhapöytä ja penkit, mutta halusin sijoittaa teekutsut juuri syreenipensaiden viereen, siksi kyhäsin pöydän varastosta löytyneestä ovesta ja vanhoista pöydänjaloista. Tuolit löytyivät valmiina ja kauniita astioita oli onneksi äidin kaapit täynnä, enää ei tarvittu muuta kuin pientä tarjottavaa ja vieraat pöydän ääreen.

Tällaisia kutsuja voisi tapahtua useamminkin.

Isolla joukolla ystävän mökille viikonlopuksi, keskikesää juhlimaan. Typötyhjässä kaupungissa on oma viehätyksensä, mutta vuodesta toiseen mökkielämä vie voiton juhannuksena. Maalla sateinen ja viileähkö sää ei tunnu haittaavaan lainkaan niin paljon kuin kaupungissa, saunaan pääsee lämmittelemään milloin vain ja järvessä pulahtamisen jälkeen kesäsade tuntuu ihanan lämpimältä.

Aamukahvit laiturilla. Juhannuspäivällinen kukkaseppeleet päässä ja juhannuskakku, joka on koristeltu itse poimituilla ketunleivillä ja metsämansikoiden kukilla. Souturetki järven ympäri, talviturkin heitto. Ja tietenkin pieni valkoinen koira, joka tuntui olevan kaikkein onnellisin, koska sai juosta vapaana kokonaisen viikonlopun, pyöriä mudassa sydämensä kyllyydestä, puhdistaa itsensä järvessä uimalla ja syödä maasta kaikki tippuneet makkaranpalat.