category: musiikki

Musiikki toi joulun

Jos pitäisi keksiä yksi hyvä asia, jonka korona on aiheuttanut, niin itselleni se on instagramin musiikkilivet. Kaikki alkoi siitä, kun rajoitukset iskivät päälle viime maaliskuussa ja päätimme poikaystäväni kanssa ihan hetken mielijohteesta pitää minikonsertin IG livessä. Asettelimme siis puhelimeni sohvan selkänojan päälle ja soitimme parin sadan yleisölle muutaman kappaleen. Musiikkihetkestä seurannut palautevyöry tuli täysin yllätyksenä – varmaan koskaan aiemmin mikään yksittäinen someteko omalla urallani ei ollut kirvoittanut vastaavaa kommenttimäärää. Tästä inspiroituneena jatkoimme musisointia somessa koko kevään lockdownin ajan ja nyt joulukaudeksi organisoimme neljän joulukonsertin sarjan. Musiikki ja laulu on raikunut jokaisena adventtina täältä Kalliosta monien koteihin ympäri Suomea ja maailmaa, ja se on ollut ihmeellistä. Ihmeellistä ja ihanaa.

Olen elämäni aikana esiintynyt paljon, mutta pääosin kuorolaulajana tai kuoronjohtajana. Yleisökään on harvemmin niin paljon, mitä instagramissa – joululaululivejämme on nyt katsottu yhteensä jo yli 30 000 kertaa. Livejen tekeminen on koetellut monella tapaa epämukavuusalueeni rajoja – en olisi vuosi sitten todellakaan uskonut, että laulaisin instagramissa ihmisille. Oma ääni on kuin oma sielu, ja se on vaikeaa avata toisille ihmisille, siinä on niin haavottuvaisessa tilassa. Päänsisäinen kritiikkoni yleensä haluaa vakuuttaa minut siitä, että tässä todennäköisesti nolaat itsesi, ja pahasti. Järjen ääni yrittää taas muistuttaa, että tämän takia olet muusikkko: jotta käyttäisit osaamistasi ja taitojasi muiden ihmisen ilahduttamiseen. Varmastikaan kaikki eivät tykkää, mutta jos on useampi jolle sun heittäytyminen tuo iloa, niin se on sen arvoista. Viikko toisensa jälkeen olemme saaneet niin ihania palautteita, että sen jälkeen on yleensä ollut aiempaakin inspiroituneempi olo ja sellainen fiilis, että haluaa taas panostaa seuraavaan konserttiin täysillä.

Olen siis kiitollinen siitä, että tämän poikkeusajan vuoksi onnistuin löytämään uuden äänen itselleni täällä somemaailmassa – iso kiitos siitä kuuluu myös poikaystävälleni, joka innostui asiasta heti alkuun ja on ollut täysillä mukana soittamassa ja kannustamassa. Tuntuu, että musiikin kautta meillä on mahdollisuus tuoda pala inhimillisyyttä someen ja tehdä aidosti jotain hyvää. Jälkimmäisestä upea esimerkki on Pelastakaa lapset-joulukeräys, jonka julkistimme 3. adventin joululaululiven yhteydessä: sen kautta on lahjoitettu jo yli 1800e syrjäytymisvaarassa olevien kotimaan lasten hyväksi. Keräys on auki vielä jouluaattoon saakka, iloitsen jokaisesta lahjoitetusta eurosta.

Kiitos kaikille, jotka olette olleet mukana kuuntelemassa ja laulamassa meidän kanssa. Näiden livejen tekeminen toi meille joulun.

_________________________________________________________________

Joululaululivet säilyvät instagramissa vielä ainakin vuoden loppuun saakka ja ne löytyvät näiden linkkien takaa:

Joululaululive 1: Toivo
Joululaululive 2: Hyvää itsenäisyyspäivää!
Joululaululive 3: Lucianpäivä
Joululaululive 4: Rauhallista joulua!

Vaaleanpunainen piano ja toteutunut unelma

Kaupallinen yhteistyö: Laatusoitin

Vuoden alussa täyttyi kauan ja hartaasti odotettu toiveeni, kun kotiini kannettiin piano. Oikea, akustinen piano. Muutama vuosi takaperin minulla oli sähköpiano joka palveli ihan hyvin tehtävässään, mutta kaipasin silti oikeaa pianoa, sen sointia ja kosketusta. Kun etsin asuntoa, päätin että pianolle täytyy löytyä tilaa: tässä asunnossa paikka olikin heti valmiina ja puolen vuoden ajan tuo nurkka on odottanut arvoistansa täytettä. Vaaleanpunaisen kaunottareni hankin Laatusoittimelta, joka on Suomen suurin pianotalo ja jolla on myynnissä laaja valikoima myös huollettuja, käytettyjä pianoita.

Minulla oli pianon hankinnan suhteen rajallinen budjetti, koska remontti oli syönyt kaikki säästöni. Ehkä joskus vielä hankin Yamahan tai Steinwayn, mutta nyt hain edullista, käytettyä pianoa. Nettipalstoilla tulee usein vastaan pianoja joita myydään hyvin halvalla tai jopa annetaan ilmaiseksi, mutta ongelma näissä on, ettei niiden kunnosta tai laadusta tiedä yhtään mitään – pahimassa tapauksessa sitä hankkii kotiinsa ongelmajätteen, josta eroon pääseminen on vaikeaa. Laatusoittimella on arvopianojen lisäksi paljon myös varsin edullisia käytettyjä pianoja mm. Hellakselta ja Fazerilta, jotka huolletaan ja korjataan ammattilaisten toimesta. Minunkin piano oli alunperin puunvärinen vanha Hellas, joka puhdistettiin, korjattiin, maalattiin ja viritettiin. Nyt se on oikea kaunotar ja soi hienosti kotonani nykyään lähes joka päivä.

Piano ei ole mielestäni pelkästään soitin, se on myös sisustusesine. Koska olen nykyisessä kodissani valinnut huolella kaikki kiinteät kalusteet ja huonekalut sekä niiden värisävyt, halusin myös pianon sopivan kodin värimaailmaan. Tiesin tummapuisen tai mustan pianon olevan liian hallitseva näin pienissä neliöissä ja alunperin olinkin miettinyt valkoista pianoa. Sitten kuulin Laatusoittimen pianojen maalauspalvelusta ja innostuin: voisin saada pianon käytännössä missä sävyssä vaan! Vaikka vaaleanpunainen on monen mielestä hiukan rohkea valinta pianon sävyksi, niin itse en epäröinyt värivalinnassa, koska tunnen makuni jo niin hyvin monen vuoden ajalta. Mustavalkoinen sisustus ei ole innostanut pitkään aikaan, haluan kodissani olevan väriä. Ja tämä vaaleanpunainen on kuitenkin hyvin neutraali ja pehmeä sävy, se sopii hyvin kotini murrettuun värimaailmaan.


Aloitin pianonsoiton 6-vuotiaana, mutta ammattiopinnoissa pääinstrumenttini vaihtui lauluun. Kun lähdin hankkimaan pianoa, oli tarve puhtaasti käytännönläheinen: tarvitsen työssäni pianoa ja se, että voin harjoitella kuoropartituureja kotona, helpottaa elämää huomattavasti. Sen jälkeen kun piano tuli, olen löytänyt sisäisen pianistini uudelleen: en pelkästään käytä pianoa kuoroteosten harjoitteluun, vaan olen alkanut kunnolla soittamaan! Saatan nykyisin viettää helposti parikin tuntia pianon ääressä Beethovenin sonaatteja harjoitellen tai omia improvisoituja säestyksiä pimputellen.  Uskaltaisin jopa sanoa, että pianon ansiosta olen selvinnyt järjisäni tänä poikkeusaikana. En ole päässyt kuoroharjoituksiin, mutta olen voinut musisoida kotona yksin ja yhdessä poikaystäväni kanssa. Ilman pianoa ei meidän olisi ollut mahdollista järjestää myös IG live-konsertteja, joiden kautta olemme voineet välittää musiikkia tuhansille ihmisille poikkeusaikana. Musisointiamme voikin kuunnella IG tv:n kautta, jonne olemme tallentaneet joitakin livessä esitettyjä kappaleita.

Jos pianon omistamisessa pitäisi mainita joku huono puoli, niin sanoisin sen, että tällä hetkellä en voi soittaa ihan aina silloin kun haluaisin – kerrostaloasujan on otettava huomioon talon muut asukit ja hiljaisuusaikana pianokin pysyy tottakai hiljaisena, enkä koskaan harjoittele päivisin kotona tuntia tai kahta pidempään. Seuraavaksi haaveenani onkin asentaa pianooni Silent-järjestelmä, joka mahdollistaa äänettömän soiton kuulokkeilla mihin vuorokaudenaikaan tahansa, naapureita tai muita perheenjäseniä häiritsemättä. Laatusoittimen Silent-mekanismin voi asentaa mihin tahansa pianoon ja sen hinta on asennettuna 1850e.

Löytyykö sinulta pianoa tai haaveiletko sellaisesta?

FLOW 2019 kuvina


Nyt se on sitten ohi, tämän vuoden Flow. Tänään on toivuttu viikonlopusta, juotu smoothieita ja inkivääriteetä ja koitettu selvitä päivän muutamasta pakollisesta työtehtävästä. Nyt joka paikkaa kolottaa ja väsyttää, mutta olipahan taas viikonloppu! On vaikea selittää ulkopuoliselle, mikä juuri Flow’ssa on niin mahtavaa, mutta joka vuosi tämän festarin jälkeen tuntuu siltä, että nyt oli taas se kaikkien aikojen paras Flow. Siinä on vaan jotain ihanaa ja yhteisöllistä, kun melkein koko Helsinki (ja muutama ulkopaikkakuntalainenkin) on pakkautunut Suvilahteen juhlimaan.

Tänä vuonna en keskittynyt Flow’ssa juurikaan kuvaamiseen tai etenkään somettamiseen, vaan annoin kännykän olla laukussa muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Muutamia kuvia saimme kuitenkin talteen etenkin perjantain alkuillalta ja lauantailta, joten tässäpä ilman suurempia puheita tämän vuoden Flow-tunnelmia kuvina, olkaapa hyvät!



Tämän vuoden Flow’sta jäi mieleen ystävät, tanssit Front Yardilla, Leroy Burgessin keikka, Powaun vegaanipehmis, Levantin falafel-avokadorulla ja kävelymatkat kotiin kesäyössä (on muuten ihana asua Kalliossa, kun Flow’sta pääsee kävellen kotiin!). Fiilistelin monta keikkaa puoli-innoissani, mutta harvasta sytyin täysin – kun oma musiikkimaku on aika paljonkin isosta massasta poikkeava, niin tällaisilla festareilla keikkoja isommaksi anniksi jää se kaikki muu. Hengailu, tanssiminen, ruoka, ystävät ja se koko ihana kesäfiilis.

Kiitos Flow Festival 2019 – ensi vuonna taas nähdään!