category: pohdintaa

Hyvästi harmaus

En yleensä innostu kamalasti vaaleanpunaisesta ystävänpäiväsälästä, mutta harvinaisen väsyttävän ja rankan, kuusipäiväisen työviikon jälkeen iso kimppu vaaleanpunaisia ruusuja todella ilahdutti. Pieni ripaus pinkkiä keskellä loskaa ja harmautta tuli jotenkin tarpeeseen. Ihmettelen, miksi ostan ruusuja niin harvoin, se on kuitenkin todella kaunis kukka. Ehkä se on jotenkin vähän liiankin uljas ja hieno omaan tyyliini, kun olen enemmän tällainen luonnonlapsi kukkien suhteen.

Kulunut viikko oli tosiaan jotenkin hankala ja tahmea, mutta onneksi se on nyt takanapäin. En tiedä olivatko planeetat väärässä asennossa, vai johtuiko kaikki vaan tuosta kamalasta säästä, mutta jotenkin mikään ei toiminut eikä mikään inspiroinut. Pienet vastoinkäymiset, kuten sateessa kävely kun bussi ei tullut ja rikkinäiset liukuportaat joiden kiipeäminen on älyttömän raskasta, tuntuivat suurilta ja välillä jopa ylitsepääsemättömiltä. Tiedättekö sen tunteen, kun jotenkin kaikki on hirveän hankalaa, mutta et oikein osaa sanoa mikä tökkii tai miksi?

Eilinen auringonpaiste toi kuitenkin ihanasti lohtua harmaaseen viikkoon ja tänään ruusukimpun lisäksi piristivät herkullinen aamiaisbrunssi oman rakkaan kanssa ja ystävien spontaani kyläily. Vaikka loskasäät näyttävät jatkuvan, niin ehkä tämä sisäinen harmaus väistyy ja huomenna alkaa parempi ja valoisampi viikko.

ps. ihanaa ystävänpäivän iltaa!

Uuden vuoden ruokalupauksia

En yleensä tee kummempia uudenvuodenlupauksia. Yleisesti ottaen aion mennä samalla asenteella kuin aiempinakin vuosina: positiivisella asenteella eteenpäin, sanon kiinnostaville jutuille kyllä, yritän oppia jotain uutta joka päivä, yritän ilahduttaa ystäviäni ja läheisiäni mahdollisimman usein ja otan vastaan kaiken ihanan mitä elämä tuo mukanaan. Pari konkreettista toivomusta olisi kyllä tulevalle vuodelle: haluaisin tehdä pari upeaa ulkomaanmatkaa, oppia entistä paremmaksi valokuvaajaksi ja järjestää mielettömiä kutsuja ja juhlia ystävilleni. Kaikki nämä ovat onneksi toteutettavissa, suunnitelmat ovat jo käynnissä.

Ruokatottumusten suhteen olen kuitenkin tehnyt itselleni yhden lupauksen, joka on hautunut pitkään jo mielessäni. Jo ennen joulua tein päätöksen siitä, että jätän lihan pois kokonaan ruokavaliostani. Nyt osallistuin Tammikuun vegaanihaasteeseen ja uskon että haasteen jälkeenkin jatkan vegaanisella linjalla ruuan suhteen.

Päätöksen taustalla on suurimpana syynä huoli ympäristöstä. Karjatalous aiheuttaa jopa järkyttävän ison osan kaikista maailman kasvihuonepäästöistä ja joidenkin tutkimusten mukaan kasvissyöjäksi ryhtyminen on suurin ekoteko minkä yksittäinen ihminen voi tehdä. Uskon että tulevaisuudessa meillä ei ole vain yksinkertaisesti mahdollisuutta syödä niitä määriä lihaa, kanaa, kalaa ja maitotuotteita, mitä tällä hetkellä syödään, ruoka ei vain riitä kaikille. Ympäristöystävällisessä syömisessä tietenkin toinen avainsana on myös sesonkiajattelu – esimerkiksi ilmasto-oppaasta voi katsoa ohjeita ekologisempaa ruokavaliota varten.

Ennen joulua aloitin jo vegaanikokeilun, mutta puhdasta vegaaniutta on nyt takana noin kaksi viikkoa. Pelkäsin etukäteen että tulen epäonnistumaan jo alkumetreillä, sillä rakastan erityisesti juustoja ja monia muitakin maitotuotteita, kuten rahkaa ja jugurttia, kahvissakin maito on pakollinen. Tänä päivänä vegaanius on kuitenkin ainakin täällä pääkaupunkiseudulla kohtuullisen helppoa – kasvispohjaisia vaihtoehtoja löytyy vaikka millä mitalla. Näin ollen tähän asti eläinperäisten tuotteiden välttäminen on ollut varsin helppoa – kahviin soijamaitoa, aamupalaksi kaurajugurttia, leivän päälle vegaanista juustoa, parmesaniakin löytyy. Vegaanisia vaihtoehtoja tarjoavia ravintoloita löytyy runsaasti, kokemukset ovat olleet vain positiivisia. En ole ennenkään välittänyt juurikaan lihasta tai kanasta ja kalaa tai mereneläviä en pystynyt paljoa syömään, joten niitä en ole osannut ikävöidä.

Vegeruokia kokkaillessa olen huomannut että kuin yksipuolisesti olen aiemmin tehnyt ruokia, ja innostunut ruuanlaitosta aivan uudella tavalla. Tietenkin alkuinnostuksen haihduttua voi tulla hankaluuksiakin, mutta toisaalta uskon että tässä uudessa ruokavaliossa on pitkälti kyse tottumisesta – sekasyöminenkin on valinta, johon olemme vain lapsesta saakka tottuneet, ja siksi muut vaihtoehdot tuntuvat hankalilta. Kokeilun kautta ennen haastavista valinnoista voikin tulla varsin helppoja ja arkipäiväisiä.

Blogissa tulen varmaan raportoimaan välillä siitä, miten tämän uuden ruokavalion kokeilu sujuu ja jakamaan tietenkin parhaita reseptejä, samaan tuttuun kepeään tyyliin kuin ennenkin, ilman suurempaa paasausta. Olen aina suhtautunut ruokaan rennosti ja rakkaudella, enkä toivo sen muuttuvan itseni syyllistämiseksi tai muiden valintojen tuomitsemiseksi.

Katsaus menneeseen vuoteen

Vuosi 2015 jäi jo taakse. Upea vuosi, paljon parempi kuin olisin voinut etukäteen kuvitella. Nyt on aika pienen vuosikatsauksen – eli mitä kaikkea viime vuonna tapahtuikaan:

Yksi kevään kohokohdista oli rakkaan pikkusiskoni häät. Sain toimia kaasona, kukkavastaavana ja myös morsiamen kampaajana, joista etenkin viimeksi mainittu osottautui suhteellisen stressaavaksi tehtäväksi. Päivästä tuli kuitenkin muuten ikimuistoinen ja ihana, ja hääkuvapostaus nousi vuoden 10 suosituimman postauksen joukkoon.

Itselleni vuoden merkittävin saavutus oli valmistuminen koulusta. Sinällään papereilla ei alallani ole niin kamalan suurta merkitystä, mutta itselleni oli tärkeää saattaa tämä yksi tie loppuun, vaikkei se ihan määräajassa käytynytkään. Olen vieläkin ylpeä itsestäni, että sain keväällä rutistettua opinnäytetyön ja kaikki rästissä roikkuneet kurssit ja tehtävät valmiiksi.

Tärkeä askel urallani oli myös oman yrityksen perustaminen. Aiemmin olin toki myös tehnyt töitä freelancer-tyyppisesti ja edelleenkin osan palkastani maksaa joku muu kuin minä itse, mutta pääosin työllistän itse itseni. Byrokratiapuoli kauhistuttaa edelleen, mutta muuten elo yrittäjänä on ollut oikein luontevaa ja helppoa.

Vuonna 2015 kävin elämäni ensimmäistä kerran New Yorkissa. Parasta kaupungissa oli melkein kaikki, mutta mainitaan päällimmäisenä ainakin Broadway musikaaleineen, ihanat putiikit kuten Apartment by the Line ja tietenkin RUOKA. Haaveilen jo seuraavasta matkasta tälle vuodelle, jos vain budjetti antaa periksi.

Syksyllä aloitin blogissa aamiaisperjantai-postaussarjan, joista suosikkejani olivat persikkainen raakajuustokakku ja ihana lakusmoothie (pitäisi taas tehdä tätä!). Nyt aamupalapostausten on aika ehkä jäädä hetkeksi tauolle, mutta mulla on tämän vuoden varalle monta ruokaan liittyvää juttua jo mielessä, vähän uudenlaisella teemalla – siitä lisää myöhemmin!

Yksi hienoimmista blogiin liittyvistä asioista viime vuonna oli tietenkin Asennemedia. Olen niin iloinen ja onnellinen, että uskalsin lähteä tähän jengiin mukaan! Asennemedia on mahdollistanut sen, että rakkaasta harrastuksesta on tullut minulle sivutyö, blogissa tämä on näkynyt sisältöyhteistöinä eri yritysten kanssa. Yhteistöiden tekeminen on ollut mielettömän inspiroivaa, haasteellista ja kiinnostavaa – oma inspiraationi bloggaamista kohtaan on suorastaan kasvanut näiden yhteistöiden kautta, koska niihin haluaa ainaa laittaa parastaan. Ilokseni myös te lukijat olette ottaneet sisältöyhteistyöt hyvin vastaan, pyrin jatkossakin valitsemaan blogiini omannäköisiäni yhteistyöyrityksiä ja tuotteita, joiden takana voin seisoa ja joista kirjoittaisin ehkä muutenkin. Minun ja teidänkin suosikkiyhteistöitä viime vuodelta olivat esim. Iittalan syysuutuudet-sisustuspostaus, Arabian piilopaikka pakkanen-postaus ja Vallilan jouluseinä-stailaus.

Parasta Asennemediassa on ollut kuitenkin mahtavat ja ihanat ihmiset, joihin olen verkoston kautta pääsyt tutustumaan. Toivottavasti tämä vuosi tuo mukanaan entistä parempia hetkiä asennejengin kera <3

Pieni, mutta merkittävä asia minulle on ollut myös vuoden aikana tapahtunut kehitys valokuvaamisessani: edelleen olen ihan aloittelija ja opittavaa on hirveästi, mutta toisaalta koen että olen mennyt myös isoja harppauksia eteenpäin. Yksi iso tekijä oli se, että siirryin kuvaamaan täysikennoisella järjestelmäkameralla (tämänhetkinen kamera Nikon D800) ja sen myötä olen opetellut pikkuhiljaa kameran käyttöä niin, että saisin siitä kaiken irti. Viime vuonna pysyin myös hyvin asukuvissa, joista iso kiitos luottokuvaajilleni Jonnalle ja Artulle!

Huipennuksena hienolle blogivuodelle oli myös joulukuun kalenteri, ihanaa kun olitte taas niin hyvin mukana! Muutenkin haluan kiittää menneestä vuodesta teitä lukijoita – niin vanhoja kuin uusia – kiitos kun olette! Ilman teitä ei varmaan olisi koko blogia. Lupaan tehdä parhaani tänä vuonna blogin suhteen ja monta hyvää ideaa on jo postauslaatikossa odottelemassa. Jos tulee mieleen jotain erityistä mitä haluaisit täältä lukea & nähdä tänä vuonna, niin kerro ihmeessä.

Ihanaa uutta vuotta kaikki ystävät ja lukijat! Olkoon 2016 meille kaikille hyvä.