category: aamupala

Aamiaisella Helsingissä: SIS.Deli

sis delin aamiainen

Muistatteko vielä ne ajat, kun lauantaisin ja sunnuntaisin käytiin aina ravintolassa brunsseilla? Käydäänhän toki nykyäänkin, mutta ainakin omalta osaltani ravintolabrunssien hohto on hävinnyt jo kauan sitten, koska niin monessa paikassa se tarkoittaa nykyään vähän ylihintaista mutta ei-niin-laadukasta buffet-pöytää. Mielummin suosin sellaisia aamiaisia, joissa ruuat valitaan listalta tai teen brunssini itse. Pääosin tykkään myös siitä, että aamiainen ja lounas tarjoillaan erikseen, en tykkää syödä valtavaa määrää ruokaa kerrallaan.

Tämä juttu ei ollut mitenkään suunnitelmissani, mutta eilen päädyimme sattumalta SIS. Deliin brunssille, pitkästä aikaa. Sis.deli on kuulunut vakiopaikkoihini jo useita vuosia, haen sieltä harva se päivä kahvia, smoothien tai lounasta. Varsinaisella brunssilla en sen sijaan ole käynyt pitkään aikaan – ehkä yllä mainittujen syiden vuoksi. Nyt kun päädyin, yllätyin myös positiivisesti: 20 eurolla sai runsaan ja herkullisen brunssin, melkein kaikki vaihtoehdot sopivat vegaaneillekin.

“Pursarin viikonloppuaamiainen” sisälsi paljon sekä makeita että suolaisia vaihtoehtoja, omia suosikkejani olivat etenkin pinaattipesto, puuropöydän chiapuuro ja bircher-mysli, tuoreet sämpylät ja puolukkasmoothie. Pöydässä ei ollut erikseen vegaanista jälkiruokaa, mutta sellaisen sai pyydettäessä – vaikka minulle tuotu keksi oli vähän kuivahko, niin arvostin elettä ihan älyttömästi. Olen ollut niin monta kertaa brunsseilla ja hotelliaamiaisilla, joissa vegaani maksaa saman hinnan kuin kaikki muutkin, mutta pystyy käytännössä syömään ehkä 20 % tarjottavista. Keliaakikotkin on SIS. Delissä huomioitu hyvin, joten täällä erityisruokavalioiset saavat rahalleen myös vastinetta.

sis delin aamiainen

SIS. Deli Pursimiehenkatu

aamiainen arkisin klo 7:00–10:30 (11,5 e)
aamiainen viikonloppuisin klo 10:00–16:00 (20,5 e)

Aamiaisella Helsingissä: The Cock

aaminen helsingissä the cock

Aamiaissarja jatkuu! Tällä kertaa esittelyssä on varmasti ainakin monille Helsinkiläisille tuttu The Cock. Tämä juttu onkin pyörinyt luonnoksissa aika pitkään, sillä nämä kuvat ovat viime keväältä. Olen käynyt Cockissa aamupalalla useita kertoja, mutta tuo viimeksi ensi kertaa vegaanina. Listalta jäi heti siis monta vaihtoehtoa pois, mutta eipä kasvissyöjän tarvitse tuolla nälkäiseksi jäädä.

Vegaanille The Cock tarjoaa kahvin ja tuoremehun lisäksi mm. chia-puuroa, erilaisia raakamehuja ja avokadoleivän, kunhan sen vain muistaa pyytää ilman tuorejuustoa. Pieni pettymys oli se, että molemmat smoothiekulhot sisälsivät jogurttia, itse kun en käyttänyt smoothieissa maitotuotteita juuri koskaan silloinkaan, kun olin vielä sekasyöjä. Vaikka Chia-puuro kuulostaa överiterveelliseltä, niin se on silti ihanan maukasta ja lämmittävää, yksi lempijutuistani koko aamiaisessa. Avokadoleipä jäi vähän kuivaksi ehkä sen tuorejuuston puuttumisen vuoksi, ehkä loraus oliiviöljyä olisi parantanut asiaa.

Kokonaisfiilis Cockissa jää kuitenkin positiiviseksi, rento tunnelma ja kaunis sisustus houkuttelevat viihtymään pidempäänkin. Parasta on ehkä se, että koirankin saa ottaa mukaan – tällainen laiska aamulenkkeilijä yhdistää samalla vaivalle sekä aamiaiskäynnin että koiranulkoilutuksen.

The Cock
Fabianinkatu 17
Aamiainen tarjolla ma-pe 7.30-11.00

Parempia aamuja odotellessa

Puhun usein siitä, miten olen aamuihminen ja rakastan rauhallisia aamuja aamiaisineen. Se on kyllä totta – mikään ei ole ihanampaa kuin seesteinen aamu, jolloin ehtii keittää kahvit rauhassa, syödä aamiaisen sängyssä lehteä lukien ja lempimusiikkia kuunnellen. Tällaisia aamuja on ollut elämässäni suhteellisen usein, johtuen iltatöistä ja siitä, että minulla on harvoin pakollisia menoja aikaisin aamulla. Määritän itse oman työtahtini, ja minulle tuntuu sopivan hyvin se, että aloitan työpäivän arkisin klo 10-11 aikaan, joskus aiemminkin, jos siltä tuntuu. Jos tulee myöhään illalla töistä kotiin, voi aamun rauhoittaa omalle ajalle ihan hyvällä omalla tunnolla.

Viime aikoina aamut ovat olleet jotain ihan muuta kuin mitä se on näissä kuvissa, ja syynä siihen on univelka, joka on tehnyt vannoutuneesta aamuihmisestä väliaikaisen aamuvihaajan. Viime aikoina olen ehtinyt nukkumaan poikkeuksellisen vähän, eikä missään vaiheessa ole tullut hyvää tilaisuutta paikata univelkaa. Monena yönä olen ollut myös siinä tilanteessa, että väsymys painaa koko kroppaa, mutta uni ei silti meinaa tulla millään. Tähän kaikkeen kun yhdistää vielä päivien lyhentymisen ja valon vähentymisen, niin lopputuloksena on monta katastrofiaamua. Aamuja, jolloin kahvia keittäessä kaadat purut ajatuksissasi suoraan pannuun. Aamuja, jolloin nukut niin pahasti pommiin, että joudut jättämään hammaspesun sekä meikkaamisen välistä ehtiäksesi sovittuun tapaamiseen. Aamuja, jolloin laitat kasvoöljyn sijasta naamaasi käsirasvaa. Aamuja, jolloin tajuat juuri oven sulkemisen jälkeen jättäneesi käsilaukun avaimineen ja lompakkoineen sisälle.

Ihan vain, jos joku vaikka vielä luulee, että täällä elo olisi aina sellaista kuin blogikuvissa.



Kuvat paremmasta aamusta: minä ja Mustarttu