Aamiaiset ovat saaneet aivan uudenlaisen merkityksen sen jälkee, kun keksin pystyttää pienen terassin privaatin sisäänkäyntimme yhteyteen. Päivän tärkein ateria luonnonvalossa ja raikkaassa ilmassa aloittaa aamun parhaalla mahdollisella tavalla. Vaikka en joka aamu syökään voisarvia briejuuston ja hillon kera, huomaan myös panostavani jokaiseen aamiaiseen tavallista enemmän: kun kerran kattaa pöydän ulos niin sen voi tehdä samantien vähän paremmin.
Nautitaan viikonlopusta, ystävät!
Aina on hyvä aika marenkikakulle, mutta eilen tuntui siltä, että erityisen hyvä aika marenkikakulle on silloin, kun sää on kuin morsian ja syreenit kukkivat. Jos lähipiirissä ei satu olemaan yhtiäkään ylioppilas-tai valmistujaisjuhlia, voi omat juhlat pitää lähipuistossa eikä kaasu-uunissa vähän liikaa tummunut marenkikaan haittaa.
Tein kaakun tällä ohjeella ja kuljetin sen puistoon osissa – kokosin kakun vasta paikan päällä. Täytteiden kanssa marenkipohjasta tulee nopeasti aika sitkeää pureskeltavaa (illalla tarjosimme kakunjämiä vieraille ja he saivatkin jo tosissaan käyttää voimaa kakunpalan leikkaamiseen – onneksi maku oli edelleen herkullinen).
Ei hassumpi tapa aloittaa kesäkuu.
Päivä, johon kuuluu…
pöydän kantamista läpi punavuoren,
kirppistavaroiden myymistä Ruttopuistossa (lähes kaikki meni kahdessa tunnissa),
ihana mies, joka tuo nälkäisille kirppismyyjille parsa-parmesanpalasia ja kahvia kesken myyntipäivän,
spontaanit ideat, kuten kirppispöydän jättäminen sisäpihalle ja ruuan kattaminen siihen,
ensimmäiset varhaisperunat voi-sipulikastikkeen kera,
mansikoita ja kermavaahtoa,
hieno sää, musiikkia ja hengailua puistossa,
ei voi olla huono. Eikä se ole vielä edes ohi!
