Miten asukokonaisuudet yleensä muodostuvat? Kun pitsisukat ovat lähtökohtana, on lopputulos lähes pakostakin hiukan runotyttömäinen. En ole oikeastaan kovin runotyttö-tyyppinen, en ole eläissäni kirjoittanut yhtään runoa, ainakaan kovin tosissaan. Mutta voin kuvitella, että kannan runoja vaikka tuolla laukussani.

Aikoinaan kirpputorilta löydetty ohuenohut silkkimekko on siitä hauska tapaus, että se on oikeastaan ihan riekaleina. Toinen hiha on yhtä pientä saumaa vaille kokonaan irti, toinen on revennyt kainalon saumoista täysin. Mutta hameosa on ehjä, joten käytän mekkoa varmasti neuletakkien ja villapaitojen kanssa niin pitkään, kun voin. Benettonin villaneuletakki on muuten yksi kaikkien aikojen parhaimmista kirpputorilöydöistäni. Ollut käytössä jo kolme vuotta, ostin sen Kaivarin kanuunasta ehkä kahdella eurolla.

En pukeutunut vappuna perinteisesti ylioppilaslakkiin, mutta laitoin päälleni äitini vanhan ylioppilasmekon. Viimeisintä huutoa vuonna -75. Äidilläni on ollut hyvä maku, tummansininen pilkkukuosi on ainakin minun vaatemaailmassani yksi niistä jutuista, joka toimii aina. Tuohon aikaan osattiin kyllä tehdä kestäviä vaatteita, en tiedä säilyykö minun yo-mekkoni 37:ää vuotta noin laadukkaana haalistumatta, vaikka hyvää tekoa sekin on.

Vintagemekkosen seuraksi tulee melkein automaattisesti tehtyä tuollaiset 50-luvun hiustyyleistä inspiraation saaneet kiehkurat, otsatukan poiskasvattajan pelastus. Helppo ja nopea tapa saada tuo etupiiska pois silmiltä.

Se olisi taas paluu arkeen edessä, toivottavasti olette viettäneet yhtä ihanaa vappua kuin minä!