category: tyyli

Mukavuudenhaluinen mummo

tyyli

Huomaan muuttuvani vuosi vuodelta mukavuudenhaluisemmaksi pukeutumisen suhteen. Kun juttelin vastikään yhden ystäväni kanssa korkokengistä, tajusin että siinä missä ennen käytin korkkareita lähes päivittäin, käytän niitä nykyään ehkä kerran kuukaudessa. Aikoinaan kun Milo tuli meille, perustelin lenkkari-ja tennarivalintojani koiranulkoilutussyistä, mutta nykyään olen lähes aina liikenteessä tasapohjaisissa. Rakastan edelleen korkeita kenkiä ja sitä, miltä ne saavat sääreni näyttämään, mutta jalkani tuntuvat rakastavan mukavuutta enemmän – sitä se ikä teettää. COSin söpöt vaaleanpunaiset avokkaat ovat tällaiselle mummolle juuri sopiva valinta, pieni korko tuo naisellisuutta mutta on kuitenkin mukava kävellessä.


Viime aikoina olen elänyt pukeutumisen kannalta lempivuodenaikaani: rakastan syysvärejä ja kerrospukeutumista. Kelit ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta olleet viimeaikoina juuri niin ihania, kuin syyssäät parhaimmillaan ovat, ja se on mahdollistanut monipuolisen pukeutumisen. Ulkona ei jäädy vielä paljailla nilkoilla, mutta villakangastakki ei silti tunnu liioittelulta. Joinain päivinä olen jopa uskaltautunu ulos hameella paljain säärin, jos kaveriksi on yhdistänyt pitkän takin tai lämpöisen villaneuleen. Inhokkiasusteeni sukkahousut ja sukat ovat vielä saaneet pysyä vielä kaapissa, ja hyvä niin. Niin mummo en vielä ole, että käyttäisin sukkia kesälläkin.

silkkihousut ja avokkaat COS / kauluspaita Acne / laukku Samuji / neule Arela (saatu)



Kuvat Jonnamaista, kuvausassistenttina @milothemaltesedog

Viisi harhaluuloa kaverimatkoista

matkat, tyyli, ystävät & perhe

1. Jee, reissuun kaverien kanssa! Ei tarvitse mennä mihinkään yksin, kokoajan on seuraa.

Olen se tyyppi, joka haluaa olla kaikessa mukana ja viihtyy aina paremmin ihmisten kanssa kuin yksin. Kavereiden kanssa aika tuntuu aina loppuvan kesken ja fomo (fear of missing out) vaivaa helposti. Tästäkin huolimatta jatkuva yhdessäolo voi alkaa ahdistaa ja tulee tarve saada vähän omaa tilaa. Ei välttämättä konkreettisesti täysin yksin olemista, mutta sellaista rauhaisaa hengailua, jolloin ei tarvitse jutella kenenkään kanssa.

2. Reissussa kolme päivää ja yötä. Ehdottomasti läppäri mukaan, näpyttelen sitten luppoajalla muutamat työhommat valmiiksi.

Virhe. Kun matkaat ja majoitut kaveriporukan kanssa, on älyttömän hankala irrottaa aikaa työjutuille. Luppoaikaa tuskin on, ja vaikka olisikin, niin koneella dataillessasi joku kurkkii olan takaa tai pommittaa vieressä kysymyksillään, kun yrität keskittyä työsähköpostin vastaamiseen. Jos haluat oikeasti tehdä seuramatkalla töitä, joudut oikeasti ottamaan sille aikaa ja järjestämään myös paikan, jossa saat olla rauhassa.

3. Kaikki söpöt kahvilat ja sympaattisen pienet ravintolat odottavat – en varmasti astu jalallani yhteenkään ketjukuppilaan.

Hyvä idea, mutta ilman etukäteisvarausta kuuden hengen seurueen on aika hankala löytää pöytää niistä kivoimmista rafloista perjantai-iltana tahi mahtua ah-niin-ihanaan mutta minikokoiseen kahvilaan lauantai-iltapäivällä. Kun nälkä iskee, on ruokaa saatava heti, vaikka sitten siitä ketjuhampparipaikasta.

4. Vihdoinkin aikaa kuvata kunnolla materiaalia blogia varten! Joka päivältä parit asukuvat, lisäksi paljon fiiliskuvia kaupungista, putiikeista ja ravintoloista.

Tai näin luulet. Kamera painaa sata tonnia etkä jaksaisi millään kantaa sitä mukanasi, saati kaivaa sitä esille kuppilassa kun kahvihammasta kolottaa. Asukuvien ottoon täytyy varata aina se tunti, jonka aikana seurueen muut henkilöt odottelevat pitkästyneenä. Lisäksi päivän kaupungilla kiertelyn jälkeen näytät aina niin rähjäiseltä, ettei väsymystä pyyhi naamaltasi paraskaan editointiohjelma.

5. Ihana lähteä reissuun entuudestaan tuttujen kavereiden kanssa. Ei tule yllätyksiä, kun ollaan jo koettu yhdessä monia illanistujaisia ja mökkiviikonloppujakin.

Vieraassa ympäristössä tutuistakin ihmisistä paljastuu uusia puolia. Ihminen käyttäytyy ulkomailla eri tavalla kuin tutuissa paikoissa: parhaan kaverinkin kanssa riita voi syntyä naurettavan pienistä asioista, kun tarpeeksi väsyttää. Täytyy olla varma, että ystävyys on niin vahva että se kestää reissun aikaisen 24/7-yhdessäolon.

Onneksi meillä oli kuitenkin Tukholmassa paras kaverimatka ikinä. Sain tarpeeksi sitä omaa aikaa, sain tehtyä jopa hiukan töitä, kävimme massapaikkojen lisäksi myös söpöissä pienissä kahviloissa, sain kuvattua ihan tarpeeksi ja kavereista paljastuneet uudet puolet syvensivät vain ystävyyssuhteita. Lähtisin ihanien seuralaisteni kanssa ulkomaille seikkailemaan milloin tahansa uudestaan. <3

neule Arela / bomber Weekday / farkut Acne / tennarit H&M / lasit Tom Ford / kassi Marimekko

Kuvat: Mustarttu / edited by me

Matkustamisesta

matkat, tyyli

Tiedättehän ne ihmiset, joilla on aina jotkin lennot varattuna, seuraava matka kiikarissa? Ne, jotka kertovat selviävänsä arjesta vain, kun on jokin reissu tiedossa. Itse en ole koskaan kuulunut heihin. Tykkään matkustella, rakastan nähdä uusia paikkoja ja tutustua eri kulttuureihin, mutta tykkään monesta muustakin asiasta, aika harvoin priorisoin matkustamisen elämässäni ykköseksi. Minulle on ollut aina tärkeämpää se, että elämä on kivaa joka päivä, kuin että tietty ajanjakso kärsittäisiin ja odoteltaisiin vain muutaman viikon tai kuukauden loma-autuuden vuoksi. Olen aina rakastanut niitä elämän pieniä iloja ja halunnut elää arkea joka hetkestä nauttien. Avarakatseinen voi myös olla, vaikkei olisikaan maailmaa nähnyt, yhtä lailla kuin paljon matkusteleva voi nähdä maailman todella mustavalkoisena.

Haaveilen silti erilaisista reissuista aika-ajoin. Kaupunkilomista, rantalomista ja asumisesta vaikka Kööpenhaminassa tai Berliinistä. Itselleni haaveilu on usein melkein itse matkustamista tärkeämpää, matkojen suunnittelu on usein kaikissa reissuissa se paras vaihe. Tällä hetkellä onkin aika monta reissua jota odottaa: viikon päästä on tiedossa someporukalla pitkä viikonloppu Tukholmassa, lokakuussa lähden kuoroni kanssa melkein viikoksi Barcelonaan ja joulukuussa ystävien kanssa kolmeksi viikoksi Balille. Etenkin jälkimmäinen jännittää, sillä en ole koskaan aiemmin a) käynyt koko Aasiassa, b) viettänyt joulua muualla kuin suomessa ja c) tehnyt noin pitkää matkaa ystäväporukan kesken. Samaan aikaan olen kuitenkin älyttömän innoissani, ilman ystävien pientä painostusta en varmaan koskaan olisi tullut varanneeksi lentoja.

Se minkä haluaisin vielä kokea, on matkustaminen yksin. Olen kyllä lentänyt yksin moneenkin kohteeseen, mutta sellainen yksin matkustaminen, että määränpäässä ei ole ketään ystävää tai tuttua, kenen luokse mennä tai viettää aikaa, se on vielä minulla kokonaan uutta. Sitä varten täytyy vielä kerätä vähän rohkeutta.

villamekko Cos / tennarit h&m / laukku Marimekko