Takana on äärimmäisen työntäyteinen kevät. Vaikka saan tehdä ihania töitä ja olen ollut mukana monissa upeissa projekteissa, niin freelancerin elämä ei ole osoittautunut kovin helpoksi. Tuntuu että olen kokoajan töissä, ja kun en ole, niin tunnen syyllisyyttä tekemättömistä töistä. Vielä viime viikko oli aikamoista sekamelskaa, mutta nyt tuntuu pikkuhiljaa että alkaa helpottaa – ensi viikolla tarkoituksena olisi olla jo kunnolla lomalla. Täysin vapaa taivaan lintu en ole lomallakaan, blogi päivittyy tavalliseen tahtiin ja muutama yhteistyökin on tiedossa, mutta tärkeintä on täysin vapaat aikataulut ja ennenkaikkea vapaat illat ja viikonloput, joita arjessani on hyvin harvoin.

Juhlin loman alkua metsänvihreässä silkkimekossa, jonka löysin ihan sattumalta Urban A:sta. Olen hyvin pitkään suosinut aika tyttömäistä juhlapukeutumista ja siskoni ylioppilasjuhliin mekkoa etsiessäni kaipasin juurikin jotain vähän naisellisempaa tyyliä kuin aiemmissa koltuissani. Lahkolaistyyli, tyttömäisyys ja kukat iskevät edelleen, mutta ehkä mukaan tarvitaan vähän jotain rosoa tai pientä twistiä, ettei kokonaisuudesta tule liian hempeilevä tai söpöilevä. Onko tämä aikuistumista vai normaalia tyylimieltymysten vaihtelua?

Hassua, miten yksi odottamaton vieras voi saada kaikki suunnitelmat sekaisin ja suistaa arjen kaaokseen. Joudun perumaan tärkeitä tapaamisia, metsästämään itselleni sijaista ja jättämään väliin kivoja ystävien kanssa sovittuja juttuja. Tuo kutsumaton vieras on siis kevätflunssa, ärsyttävä ja inhottava seuralainen, joka iskee juuri silloin kun sitä vähiten toivoisi. Ehkä se on virus tai sitten kroppa haluaa sanoa, että kohta pitäisi alkaa ottaa iisimmin. Onneksi pahin vaihe on nyt ohitse ja tänään pidän normaalin työpäivän, mutta kaksi päivää poissa pelistä on yrittäjälle paljon. Kukaan ei maksa palkkaa, jos töitä ei hoideta ajallaan.

Nämä kuvat on viime viikolta, kun flunssasta ei ollut tietoakaan. Vajaamittaiset ja korkeavyötäröiset farkut ovat tämän hetken suosikkivaatekappaleeni, vaikkeivät ehkä olekaan kovin imartelevat pötkylämäisyydessään. Avokkaat ja selästä syvään uurrettu pusero tekevät asusta kuitenkin naisellisen, fiilis muuttuisi täysin jos farkkuihin yhdistäisi t-paidan ja tennarit. Jos flunssa on kokonaan pois pelistä ensi viikolla ja luvatut shortsikelit toteutuvat, aion pukea farkkujen seuraksi kevyen silkkitopin ja narusandaalit.