Päähineet. Villahatut, ehkä lippikset ja kohta jopa pipot. Täytyy käydä taas lankaostoksilla, haaveilen muhkeasta villamyssystä..
Paljaat sääret ja nilkkurit. Ihana yhdistelmä, mutta sen verran epäkäytännöllinen että toimii vain lyhyen aikaa suomen olosuhteissa. Nyt on juuri se aika, mutta kohta jo liian kylmä.
Muhkea villapusero takkina. Toimii vain jos ei sada tai tuule kovasti.
Ihanaa tiistaita!
Olikohan eilen vuoden viimeinen kesäpäivä? Joka vuosi aina kesän kaartuessa syksyyn päin tulee huoli siitä, että olenko ehtinyt käyttää mekkojani tarpeeksi ja jokaisena lämpimänä päivänä haluan pukea mekon vain siksi että voin, vaikka oikeasti pukisin mielummin housut. Se on hassua kun oikeasti ajatus on vahvasti tulevassa sesongissa – tekee mieli kääriytyä villaan, lisätä kaulahuivi ja kerroksia, vaikka lämpömittari näytti eilenkin vielä lähes hellelukemia.
Eilen juhlimme ystävän kolmekymppisiä ja löysin päälleni mekon, joka on ehkä ainoa tyköistuva mekko joka vaatekaapistani löytyy – kaikki muut ovat enemmän tai vähemmän väljiä malliltaan. Väljyys on kivaa, mutta kummasti istuva yläosa ja tulppaanimainen hameosa saavat olon naiselliseksi, jopa ilman korkoja. Ryhdikkyys on nykyään kamalan aliarvostettua.
Tänään on kuulemma viimeinen hellepäivä. Huomenna siis kai alkaa jo syksy – haikeaa mutta samalla mukavaa, siinä missä kesä on huolettomuutta ja apautta, on syksy yleensä innostuksen ja inspiraation aikaa. Mieli on levännyt pitkän loman jälkeen, päässä on paljon tilaa uusille ideoille ja ajatuksille. Syksyllä tulee yleensä aloitettua uusia projekteja, joita saattaa sitten ehkä kevään kiireissä kirotakin, mutta loppupeleissä onkin ihan tyytyväinen, ettei sanonutkaan ei. Kaikesta oppii aina jotain.
Syksy hivuttautuu pikkuhiljaa pukeutumiseen. Aion mennä kyllä samalla linjalla kuin tähänkin asti, lisään vain pikkuhiljaa kerroksia. Ballerinojen tilalle täytyy vaihtaa kohta nilkkurit, pukea mekon päälle villatakki, iltaisin villahuivikin. Värit vaihtuvat hiukan tummempiin sävyihin, pastellivärit jäävät pikkuhiljaa vähemmälle.
Mutta tänään on vielä kesä, eikä tarvitse vielä murehtia sukkahousuja tai syystakin puutetta.
