category: tyyli

Ei ihan runotyttö, mutta vähän kuitenkin




Miten asukokonaisuudet yleensä muodostuvat? Kun pitsisukat ovat lähtökohtana, on lopputulos lähes pakostakin hiukan runotyttömäinen. En ole oikeastaan kovin runotyttö-tyyppinen, en ole eläissäni kirjoittanut yhtään runoa, ainakaan kovin tosissaan. Mutta voin kuvitella, että kannan runoja vaikka tuolla laukussani.



Aikoinaan kirpputorilta löydetty ohuenohut silkkimekko on siitä hauska tapaus, että se on oikeastaan ihan riekaleina. Toinen hiha on yhtä pientä saumaa vaille kokonaan irti, toinen on revennyt kainalon saumoista täysin. Mutta hameosa on ehjä, joten käytän mekkoa varmasti neuletakkien ja villapaitojen kanssa niin pitkään, kun voin. Benettonin villaneuletakki on muuten yksi kaikkien aikojen parhaimmista kirpputorilöydöistäni. Ollut käytössä jo kolme vuotta, ostin sen Kaivarin kanuunasta ehkä kahdella eurolla.

Keijukaismekossa



Blogini on muuttumassa kokonaan asukuva-blogiksi. Lupaan, että ensi viikosta lähtien tulee muunlaistakin sisältöä, kun tämä työviikko Oulussa on ohi. Täällä on vain aina kuvaaja paikalla, ja vaatteetkin tulee puettua joka päivä… Liian helppoa.

Puin vaatelainaamon kauniin keijukaismekon päälleni perjantai-iltana miehen sukulaistytön valmistujaisiin. Kävelimme puolenyön aikaan juhlista kotiin, ja tajusin olevani onnellinen nykyisestä asuinpaikastani, kun verenimijäsääsket yrittivät hyökätä heti, kun pysähtyi hetkeksikin. Muuten täällä on niin kaunista, pidän pohjoisen minimalistisesta luonnosta. Ei ole kukkaloistoa eikä paljoa eri lajikkeita, pelkkää pusikkoa ja koivikkoa. Jotain siinä silti on, ehkä lapsuudenmaiseman lumoa.

keijukaismekko Audrey 3+1, vaatelainaamo
jakku Lindex, siskolta lainassa
ballerinat Samuji
laukku itse tehty

Sinipiika




Samujin Inna-mekko löytyi vaatelainaamosta, ja pelasti juhlien asukriisin. Olen ihastellut mekkoa Fredrikinkatua pitkin kävellessäni Gaudeten ikkunassa, sininen kukkakuosi on kovasti makuuni. Herkkää.

Kun pakkasin tavaroita viimehetkellä ennen koneeseen lähtöä, huomasin juuri niiden kenkien, jotka olin suunnitellut pukevani mekon kanssa, hajonneen. Tuosta vain, lupaa kysymättä, olivat menneet rikki. Skeptisellä asenteella lähdin hädisssäni etsimään Oulusta kenkiä, ja ihmeen kaupalla sopivat kävelivätkin melkein heti vastaan. Pakollinen heräteostos, mutta ihan kelpo sellainen. Sinisiä kenkiä ei kai voi olla liikaa.