category: uutta

Varmoja kesän merkkejä

kukat, pohdintaa, uutta

Talvi-iltaisin kiistellään siitä, että kumpi joutuu viemään koiran ulos, mutta nyt mennään joka ilta yhdessä. Talvella se iltaulkoilutus kestää viisi minuuttia, nyt kävelyt saattavat venähtää parituntisiksi, kun joka puolella on vain niin paljon kaunista katseltavaa.

Saatan ehdottaa miehelleni, että jos lähtisin mukaan juoksulenkille. Oikeasti.

Pyörä on koko ajan niin kovassa käytössä, ettei sitä enää jaksa viedä käytön päätteeksi pyörävarastoon, vaan sen jättää sisäpihan telineeseen.

Vaikka kotini on jo täynnä leikkokukkia, niin pysähdyn joka päivä kukkakaupan eteen ja mietin, mitä hankkisin seuraavaksi. Valikoimaa on niin ihanasti ja paljon juuri nyt – en meinaa saada pioneista tarpeekseni.


Löydän koirasta ensimmäisen punkin ja taas käydään jokakeväinen punkinkarkoituskeskustelu: punkkipanta, liuos, tabletti vai ei mitään? Punkkiuhasta huolimatta haaveilen omasta pihasta, ja sen puutteessa suunnittelen taloyhtiön sisäpihan sisustusta uusiksi. Mökkikuume ja toive omasta kesäpaikasta vain vahvistuvat, selailen oikotietä omenapuunkuvat silmillä. Onneksi talossa asuu myös järjen ääni, joka palauttaa haavelinnoissa elävän höperön aina välillä maanpinnalle.

Kesä on tosiaan täällä. Ja nautin joka hetkestä, vaikka nurkan takana odottaisivatkin kylmemmät säät ja vesisateet. Ruoho kasvaa silti ja puihin ilmestyvät lehdet, kesä se on kylmempikin kesä.

ps.

Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille, mutta erityisesti omalleni, sille parhaimmalle ja rakkaimmalle.

Uudet pokat ja optikkosuositus Helsingissä

uutta, vinkit

Sain ensimmäiset silmälasit jo kymmenisen vuotta sitten, mutta rillejä ei päässäni näy juuri koskaan. En koskaan oikein tottunut pitämään laseja, ne tuntuivat häiritsevän kokoajan. Ensimmäisissä laseissa mulla oli vain pienet miinukset, joten pärjäsin arkielämässä aika hyvin myös ilman, en käyttänyt piilareitakaan. Viime vuosina olen käyttänyt rillejä lähinnä silloin kun on tarve nähdä hyvin kauas: koulussa, luennoilla, elokuvissa jne.

Olen kyllä näiden vuosien aikana miettinyt useampaan kertaan, että olisi kiva jos silmälasit olisivat tyylikäs asuste eivätkä pakollinen paha, mitä ne tähän asti ovat olleet. Noin vuosi sitten aloin pohtia asiaa enemmän, kun kävin optikko-ystäväni tekemässä näöntarkastuksessa ja niin miinusta kuin hajataittoakin oli tullut lisää, tarve uusille laseille oli siis ihan todellinen. Sain ystäväni seuraksi ja makutuomariksi silmälasiostoksille vihdoin pari viikkoa sitten ja viime viikolla uudet pokat vihdoin saapuivat. Enkä ole muuten vähään aikaan ollut mistään asusteesta näin innoissani!

Pyöreät lasit ovat Tom Fordin ja ne löytyivät Korkeavuorenkadun Proud Optiikasta. Täytyy rehellisesti myöntää, että en olisi varmaan mennyt liikkeeseen ilman ystäväni suositusta, vaan olisin suunnannut isompaan ketjuliikkeeseen edullisemman hinnan perässä, kuten olen aiemmin lasiostoksilla tehnyt. Mutta aiempien lasien käyttöasteesta päätellen hinnassa pihistely ei ole ollut järkevää, ja tällä kertaa olinkin päättänyt että ostan ne oikeat lasit, maksoi mitä maksoi.

Olin iloinen että ystäväni vei minut juuri Proud optiikkaan: liikkeessä oli ihana palvelu, kiva tunnelma ja sisustus, sekä ennenkaikkea mielettömän hyvä valikoima hienoja pokia. Tom Fordin lisäksi saatavilla oli myös esimerkiksi Marimekkoa ja Célineä, ja lasien valinta kävi hankalaksi, kun superhienoja vaihtoehtoja oli niin monta. Proudin omistaja Esa oli iso apu niitä oikeita laseja valitessa, hän sanoi rehellisesti jos jotkut pokat eivät sopineet ja osasi perustella hyvin miksi toinen malli sopi juuri minulle paremmin kuin toinen. Itselläni oli kyllä selvä visio siitä mitä haluan, mutta ammattilaisen mielipiteen avulla sain sen vision toteutettua.

Proudissa on muuten synttäritarjouksena huhtikuun ajan kaikki kehykset -50% (jos ostaa samalla linssit) ja monia muita tarjouksia. Eikä tämä ole maksettu mainos tai yhteistyö, halusin vain jakaa aidosti hyvän kokemuksen. Ehkä seuraavaksi tilaan ne kauan haaveilemani Célinet omilla vahvuuksilla..



Nyt olen siis totutellut elämään täysipäiväisenä (ja täysipäisenä) rillipäänä. Ensimmäisenä päivänä tuntui  suorastaan ihmeelliseltä nähdä niin tarkasti, nyt lasit täytyy saada päähän jo heti aamulla kun ilman kaikki näyttää hiukan samealta.

Itse ainakin tykkään näistä “harrypottereista” ihan hirveästi, entäs te?

Sisustuksen lempiväri juuri nyt: vihreä

inspiration, koti ja sisustus, uutta

Kevät hiipii pikkuhiljaa sisustukseen. Tämän hetken lempivärini kotona on vihreä, haluaisin sitä vähän joka puolelle. Jos asunto olisi oma, niin maalaisin varmaan jonkin seinän vihreäksi – vihreässä on paljon sellaista sielukkuutta ja rauhallisuutta, siitä tulee hyvä fiilis. Lähdin etsimään oikeansävyisiä vihreitä sohvatyynyjä Kaisu Sirviön Valoa kohti-teoksen kautta, kauniissa kivilitografiatyössä kukkivat mangoliat vihreällä pohjalla. Ostin teoksen muutama vuosi sitten TOKYO:n joulumyyjäisistä, sain sen varsin edulliseen hintaan.

Vihreän kaipuussani vaihdoin yöpöydäksi vanhan puutuolin, jonka päällinen on jo aika rispaantunut, mutten silti raaskisi sitä vaihtaa. Säilytän yöpöydällä lempparituoksuni (Byredon Rose Noir) lisäksi Daniel Wellingtonilta saatua kelloa ja Pariisin tuliaisia, Aesopin käsirasvaa ja A.P.C:n tuoksukynttilää.

Viikonloppuna tein reissun Plantageniin ja kävin hankkimassa siemeniä, yrttejä ja uusia ruukkuja. Olin vähän lapsellisen onnellinen noista kahdesta tummanvihreästä pikkuruukusta, joiden lettikuvioista tulee muuten vähän mieleen Iittalan sarjaton-astiat, eikö vain? Kylvin ruukkuihin basilikaa, persiljaa ja minttua, katsotaan miten ikkunalautaviljelyn käy. Kesällä yrtit voi siirtää sisapihalle, niitä on kiva napsia  grillatessa ruuan sekaan.

Joka kevät herää tämä sama haave omasta pienestä puutarhasta, pihasta tai viljelypalstasta. Vaikka olen lähes sataprosenttisesti kaupunkilaistyttö enkä halua muuttaa keskustasta pois vielä pitkään aikaan, niin silti en pelkää työntää sormia multaan ja ryömiä kasvimaalla. Unelmissani söisin oman maan mansikoita pionitarhani keskellä pellavamekko päällä ja veisin omenoita puutarhastani naapureillekin. Toistaiseksi tyydyn kuitenkin tähän ikkunalautaviljelyyn, ehkä joskus tulevaisuudessa haave muuttuu todeksi.