Vuokatista tulee itselleni ensimmäisenä mieleen talvi ja laskettelu, toiseksi puolukoiden poiminta. Näitä aktiviteettejä olen siellä nimittäin enimmäkseen harrastanut, kun lapsuudessa ja nuoruudessa vietin siellä hiihto-ja syyslomia. En osannut ajatella että siellä voisi olla kesällä kovinkaan paljon mitään vaellusta tai metsissä samoilua kummoisempaa tekemistä. Jouduin kuitenkin nielemään ennakkoluuloni, sillä tekemistä riitti pitkäksi viikonlopuksi enemmän kuin itse osaisin edes parhaalla mielikuvituksellani suunnitella. Pahoittelen jos tämä postaus tuntuu teistä ylihehkutukselta, mutta en tosissani muista milloin viimeksi olen viettänyt samaan aikaan noin väsyttävän ja aktiivisen, mutta niin hauskan ja ikimuistoisen loman kotimaassa.

Tämän postauksen myötä suosittelen teille kaikille lämpimästi: matkustakaa Suomessa! Ja jos eksytte vuokattiin kesäaikaan, niin tässä sitä varten pari kovaa ehdotusta.

Vuokatin länsirinteillä pyörii kesäisin mäkiautoilurata. Itse en ole koskaan kokenut tarvetta päästä kokeilemaan mitään lajeja joihin kuuluu autoilla hurjastelu, joten suhtauduin ennakkoon mäkiautoiluun lähinnä pelokkaasti. Ensimmäisen radan kurvailin alas lähinnä jarrutellen, mutta jo seuraavalla kierroksella uskalsin jo ajella vähän vauhdikkaammin. Neljä kierrosta meni hiukan liian nopeasti, olisin halunnut parantaa aikaani vielä muutaman sekunnin verran..

Vuokatin vesiurheilukeskus oli itselleni ja varmasti kaikille muillekin seurueestamme koko reissun kohokohta – helteinen aamupäivä maailman suurimmalla skeittisaunalautalla oli kuin parituntinen etelänloma. Kokeilin elämäni ensimmäistä kertaa sekä SUP-lautailua että wakeboardingia, joista etenkin jälkimmäinen sai vanhan snoukkaajan innostumaan. Harmitti, kun kokeilu jäi niin lyhyeksi, tuonne paratiisilautalle olisimme voineet jäädä uimaan, saunomaan ja weikkaamaan vaikka koko päiväksi.

Olemme tässä kesän aikana muutamien kavereiden kanssa puhuneet, että olisi mahtava käydä testaamassa sellainen seikkailupuisto, jossa kiipeillään puissa ja roikutaan korkeella valjaiden varassa. Juuri tuollainen seikkailupuisto on avattu Vuokattiin vasta pari viikkoa sitten, ja pääsimme kokeilemaan sitä uunituoreeltaan. Ratoja oli yhteensä kahdeksan, vaikeustaso nousee ratanumeroiden mukaan ja kuulemani mukaan kutosrata on vaikein seikkailupuistorata mitä suomesta löytyy. Parasta radoissa oli pitkät loppuliu’ut, zip linet. Voisiko tehdä yhden sellaisen radan, missä olisi pelkkiä liukuja toisensa jälkeen?

Näiden lisäksi ehdimme myös paljon muuta – oli vaellus vuokatinvaaralle, hemmotteluhoitoja ja saunomista, raakakakkuworkshop ja iltanuotioita. Olen muuten monta kertaa miettinyt, että miksi niin usein lomalla ei pääse täysin irti arjesta, vaan työt kummittelevat takaraivossa riippumatossakin. Kun ajelimme kotiin Kainuusta, tajusin etten ollut miettinyt työasioita hetkeäkään – se johtui siitä, ettei niiden ajattelulle ollut lainkaan aikaa. Irtiotto arjesta ei siis tapahdu välttämättä pelkästään löhöilemällä, vaan sillä että tekee jotain muuta mielekästä, missä ei yksinkertaisesti ehdi miettiä arjen haasteita ja työjuttuja. Rauhallinen fiilistelijä ja kahvilakiertelijä löysi siis sisältään kunnon aktiivilomailijan, jatkossa suunnitelen aina lomamatkani niin, että niihin sisältyy sen vapaan olemisen lisäksi paljon kaikenlaista tekemistä.