category: ystävät & perhe

Keveyden ja ilon kesä

Tämä kesä on ollut ehkä elämäni onnellisin. Eivät ne aiematkaan huonoja ole olleet, päinvastoin, mutta jotain erityistä on ollut juuri tässä vuodessa, tässä kesässä. Aiemmista vuosista poiketen olen uskaltanut kesälomalla päästää hetkeksi kunnolla irti kaikista tulevaisuuteen liittyvistä huolista, ja olen vain elänyt täysillä, nauttien upeista ihmisistä, kesästä, elämästä ja kaikesta ihanasta mitä se on eteeni tuonut. Jotenkin kaikkea hyvää on tullutkin niin paljon eteen – uusia ihania tuttavuuksia, hauskoja spontaaneja matkoja, upeita juhlia, uusia hienoja tilaisuuksia ja jännittäviä suunnitelmia tulevaa varten.


Jotenkin haluaisin tämän keveyden, onnellisuuden ja innostuksen jatkuvan läpi tulevan syksyn ja talven, vaikkei tietenkään tämä kesäloman huolettomuus voi ihan tällaisenaan jatkua töiden alkaessa. Kuitenkaan kaikkeen ei ehkä tarvitse suhtautua niin raskaasti kokoajan tai ottaa jokaista pientäkin työssä tapahtuvaa vastoinkäymistä niin henkilökohtaisesti. Saan juuri nyt parhaillaan tehdä työtä jota rakastan ja josta innostun aina uudelleen ja uudelleen – miksi en siis vaan nauttisi niiden töiden tekemisistä ilman, että stressaan lopputulosta? En tarkoita sitä, etteikö itselle kannattaisi asettaa tavoitteita tai lopputuloksella ei olisi merkitystä, vaan että työstä häviää ilo ja keveys siinä vaiheessa, kun se lopputulos on tärkeämpi kuin se itse tekeminen.

Tulevalle syyskaudelle asetan siis itselleni tavoitteen: vaikka töitä olisikin paljon, niin koskaan ei saa olla niin paljon etteikö aikaa olisi ystäville, spontaaniudelle, juhlille ja hassuttelulle. Stressaaminen ja ahdistuminen työmäärästä ei auta mitään, eikä onnistumisesta ja menestymisestä töiden suhteen kannata ottaa aina niin paljon paineita. En halua puurtaa ja puskea itseäni eteenpäin jotta ehkä joskus saisin siitä jonkin palkkion (kuten mainetta tai mammonaa) – haluan nauttia siitä itse tekemisestä, kokea iloa ja innostusta juuri siitä mitä teen, juuri nyt.

Ihanin Stella Harasek ikuisti kesän ilon ja kepeyden täydellisesti parin viikon takaisilta flow-etkoilta.

Kesän paras viikonloppu

Hyvinvointiviikonloppu. Ensimmäinen ajatukseni oli, että urheilua, viherpirtelöitä, tervehenkisyyttä ja ennen kaikkea kovaa treeniä aikaisesta aamusta iltaan. Torstaina ennen lähtöä olin vielä katuvaisella tuulella, mihin olen oikein lupautunut, neljäksi päiväksi korpeen urheilemaan, Helsingissäkin olisi kivaa ohjelmaa tiedossa..

Kävikin niin, että viikonlopusta tuli yksi kesän parhaista. En ehtinyt kaivata kotia enkä Helsingin rientoja, kun Vuokatissa juostiin aktiviteeteista toiseen. Odotin rääkkileiriä, mutta sainkin elämysloman: pääsin kokeilemaan ihan hulluja juttuja kuten mäkiautoilua ja wake boardingia, nautin huipputyyppien seurasta ja hemmotteluhoidoista ja riemuitsin hellesäistä ja uimisesta. Nauroin vatsalihakseni kipeiksi, muut lihakset kipeytyivät urheilullisimmissa merkeissä. Joka paikkaan sattuu, mutta olo on onnellinen.

Huomenna lopetan kesälomani virallisesti – kesä jatkuu mutta työt alkavat. Vuokattiviikonloppu sometyyppien kanssa oli loistava startti työviikolle ja koko työsyksylle. Viikko sitten olin vielä älyttömän ahdistunut loman loppumisesta ja kaikesta töihin liittyvästä, mutta nyt pää on täynnä ideoita ja innostusta. Uusien juttujen kokeileminen, hauskanpito ja hienojen ihmisten seura näköjään inspiroivat älyttömästi. Tällaista siis täytyy tehdä useammin, onneksi uusi reissu on käsittääkseni jo suunnitteilla.


Kiitos 

Mustarttu / Hermanni / Annika Ollila / Aamukahvilla / Helsinkirestaurants / Kahvisi / Johanneslaine & Greenstreet

Viikon sometauon jälkeen

Viikko sitten sattui pieni onnettomuus, johon liittyi kaatunut vesilasi ja tietokoneeni. Toisenlaisessa hetkessä ja tilanteessa olisin saanut varmaan hermoromahduksen, mutta nyt suhtauduin tapaukseen täysin rauhallisesti: kone oli jo vanha, olin miettinyt uuden hankkimista muutenkin, kaikki tärkeät tiedot olivat varmuuskopioituna ja onnettomuus sattui juuri ennen juhannusta, jonka olin ajatellut muutenkin viettää ilman somea. Kun en päässyt tekemään tietokoneellani tavanomaisia töitäni, niin silloin ehtii tehdä kaikenlaista muuta. Mökkiremontti on edennyt rapsakkaasti, enkä malta odottaa että pääsen jakamaan ensimmäiset kuvat mökistä teillekin.

Juhannus oli ehkä kivoin pitkään aikaan. Halusimme päästä hetkeksi eroon remppahommista, ja suuntasimme aattona ystäväni Peetan vanhempien mökille Turun saaristoon. Lauantaina palasimme omalle mökille ja yövyimme siellä ensimmäistä kertaa. Kestitsimme sukulaisia, saimme kaksi pyöräilevää mökkikyläilijää, heitimme talviturkit ja nautimme kaikkien aikojen juhannussäistä isolla terassilla. Juhannuksen jälkeen jatkoimme remppahommia ja huomaamattamme vietimme mökillä kolme vuorokautta putkeen, ilman että tuli kertaakaan ikävä kaupunkiin.


Tällä hetkellä tuntuu täydelliseltä tämä kesäelo, jossa voi yhdistää kaupunkihengailun maalaiselämään, hurauttaa aina fiiliksen mukaan mökille ja takaisin kaupunkiin. En osaa edes haaveilla matkustamisesta nyt, kun mökillä pääsee niin hyvin irti arjesta – minusta on tullut näköjään pieni mökkimummeli jo alle kolmikymppisenä.