Joulukalenterini ei tunnu päivittyvän kovin tasaiseen tahtiin – tarkoituksenani on ollut ajastaa postaukset aina etukäteen, mutta tosielämän haasteet ovat tulleet esteeksi. Tämänhetkinen tavoitteeni on siis saada luukut ulos aina oikean vuorokauden aikana. Joulunalus on kiireistä aikaa muusikoille, lähes joka illalle on buukattu joko treenit tai keikka. Mutta en valita, sillä itsepä olen tieni valinnut ja ihana tie se onkin.

Olen suunnitellut järjestäväni tänä vuonna pienet joulukestit ystävilleni ennen reissua, ei siis pikkujouluja vaan sellainen oikea joulu, jossa aloitetaan aamulla ensin puurolla, katetaan iltapäiväksi joulupöytä ja illalla nautitaan glögiä ja muita virvokkeita. Ohjelmassa olisi joululauluja, lahjoja, kuusen ympärillä tanssimista ja runonlausuntaa niille, jotka saavat mantelin – eli kaikkea sellaista, mitä perinteinen joulunviettoni on yleensä sisältänyt. Koska en pääse jouluksi perheeni luo, niin haluaisin kokea sen joulutunnelman yhdessä ystävistäni koostuvan perheen kanssa.

Nämä kuvat ovat viime joululta, mutta se ei haittaa, sillä aion kattaa joulua varmaan tänä vuonna samalla tavoin: pellavalautasliinat, valkoiset astiat, juuttinarut, pistaasinlehdet, kanelitangot ja havut miellyttävät silmää edelleen. Tuollaisia vanhoja, mielellään vähän kuluneita kynttilänjalkoja vain haluaisin löytää monta lisää. Nykyään ei vain tunnu olevan millään aikaa kirppiksien kiertämiseen, ja antiikkiliikkeissä nuo tuntuvat maksavan maltaita.

Miten sinä katat joulupöydän?