aamupalavinkki: persikkainen juustokakku purkissa

Kakkua aamupalaksi, miksipä ei?

Varsinkin tällaista raikasta ja hedelmäistä kakkua, josta puuttuvat valkoinen sokeri. Periaatteessa tämä voisi olla yhtä hyvin raakakerrosjugurtti kuin kakku, mutta ainakin minun mielestäni kakun syöminen aamiaiseksi on vähän hohdokkaampaa kuin jugurtin. Joten olkoon kakku, juustokakku, vaikkei tässä oikeaa juustoa olekaan. Tästä kakusta ei tule niin raskas tai tuhti kuin raakakakuista yleensä, joten se kelpaa hyvin aamiaiseksi: halutessaan pohjankin voi vaikka jättää pois.

Persikkainen raakajuustokakku

2 kuivattua viikunaa
kourallinen cashew-pähkinöitä
kookosmaitotölkki
banaani
1-2 persikkaa ja halutessasi esim. mangoa, ananasta..
koristeeksi marjoja ja hedelmiä

Pohjakerros

Sekoita pari viikunaa ja kourallinen cashewpähkinöitä tehosekoittimessa sileäksi tahnaksi. Tee tahnasta kakun pohja yhteen tai useampaan lasipurkkiin, riippuen purkin koosta. 

“Juustokerros”

Valuta kookosmaitotölkistä kirkas neste pois (sen voi käyttää hyvin esim. smoothieihin) ja sekoita keskenään banaani ja kookosmaidon valkoinen kova osa. Levitä seos pohjakerroksen päälle.

Ylin kerros

Soseuta persikat, lisää halutessasi sekaan esim. ananasta, mangoa tai muita hedelmiä. Lisäsin itse persikoiden sekaan mangososetta. Levitä marjaseos “juustokerroksen” päälle. Laita kakku tekeytymään pakkaseen n. 2 tunniksi tai jääkaappiin yön yli. Jos käytit pakkasta, niin anna kakun sulaa hiukan ennen tarjoilua. Koristele haluamillasi marjoilla, hedelmillä ja kukilla ja nauti.

Ihanaa viikonloppua!

Vanhat autot Helsingin kaduilla

Rakastan tämänhetkistä asuinaluettani, Ullanlinnaa: vanhat ja ihanat pastellinsävyiset jugend-talot, kauniit puistot ja meren läheisyys. Yksi asia mikä tämän idyllin keskellä pistää esteetikon silmään, on katujen varrelle pysäköidyt autot. Olen usein miettinyt, kuinka kauniimpaa täällä olisi ilman noita autoja, mokomat maisemanpilaajat. (Ymmärrän kyllä asian toisen puolen, kun taloudestamme kuitenkin auto löytyy ja sekin on yksi näistä kadunrumentajista.)

Olisi ihana jos nykyään valmistettaisi yhtä hienoja autoja kuin ennen: sympaattiset kuplavolkkarit ja kleinbusit voitaisi päivittää ominaisuuksiltaan tähän päivään, mutta ulkomuoto pysyisi samanlaisena kuin ennen vanhaan. Eikö olisikin ilahduttavaa, jos tällaiset suloiset vanhat autot olisivat Helsingin kaduilla enemmistöä?

Onneksi näillä kulmilla törmää aina silloin tällöin vanhoihin autoihin (sitä punavihreää kuplaa en ole vielä nähnyt). Poikkeuksetta nuo karkinväriset ajopelit saavat hymyn huulelle ja siksipä olenkin ottanut tavakseni tallentaa aina upeat autot kameralle, etenkin silloin kun ne on parkkeerattu oikeanlaisen talon eteen. Näin voin kuvien avulla luoda unelmieni asuinalueen, vanhoine taloineen ja autoineen.

Kylässä Miren kotona

Olen monta kertaa miettinyt, että olisi kiva kuvata toisinaan tänne blogin puolelle joitakin ystävieni koteja. Oman asunnon nurkkia on tullut välillä koluttua läpi hiukan liikaakiin, on mielenkiintoista päästä katselemaan ystävien asuntoja kameran läpi.

Ensimmäiseksi esittelyssä läheisen ja pitkäaikaisen ystäväni Miren koti: Mire asuu miehensä ja kuusivuotiaan poikansa kanssa Helsingissä kolmiossa uudehkossa kerrostalossa. Olen aina ihaillut Miren sisustustyylissä tyylikkyyttä, selkeyttä ja sitä, että jokaisella tavaralla tuntuu olevan oma paikkansa, missään ei loju mitään epämääräistä tai turhaa. Hauskaa on myös se, että pidämme Miren kanssa sisustuksen suhteen monista samoista jutuista: esimerkiksi meiltäkin löytyy Normann Copenhagenin Norm 69-valaisin, Harri Koskisen Block, Granitin betoniruukkuja ja monia muita pieniä samoja sisustusjuttuja. Kuitenkin kotimme näyttävät täysin erilaisilta, se juuri onkin kaikkein mielenkiintoisinta.

Tässä kodissa mustavalkoista sisustusta värittävät kauniisti puunvärisen lattian lisäksi esimerkiksi konjakinruskea nahkapalli ja vanha puinen lipasto. Suurin osa isoista huonekaluista on valkoisia, joka tekee kokonaisuudesta rauhallisen, jota monet pienet kivat yksityiskohdat värittävät. Olohuoneesta pääsee myös ulos kadehdittavan isolle parvekkeelle, joka jäi tällä kertaa kuitenkin kuvaamatta.

Mitäs pidätte ideasta, jos kävisin kylässä kuvailemassa muidenkin ystävien luona? Entä pidittekö Miren kodista? Mirellä ei ole blogia, mutta instgramista hän löytyy nimimerkillä @miretsu.