Kauden alku

Ihan paras ruokakausi on alkamassa. Ensin tämä parsakausi, sitten perässä varhaisperunat, kotimaiset mansikat, kirsikat ja kaikki muut marjat.. Kesä! Ja luonnostahan voi jo nyt kerätä monenlaista villiruokaa, kuten nokkosia ja horsmia. Jos vaikka ensi viikonloppuna ehtisi keräilemään?

Hehkutin viime postauksessa sitä, kun viikonloppuna oli aikaa siivota. Mutta oli sekin hienoa, kun ehti valmistaa aamiaista vähemmän pidemmän kaavan mukaan ja nauttia se rauhassa. Tosin tämä aamiainen syntyi oikeastaan aika nopeasti: parsaa paahdoin hetken uunissa ja leivät päällystin ricotta-juustolla ja mansikoilla. Kattauksen viimeistelivät kevään ensimmäiset pionit, kukkien kuningattaret.

Neljä viikkoa kesälomaan. Vähiin käy ennen kuin loppuu!

puhtaus

Olen viime viikkoina ollut vähän kiireinen. Kiire ei välttämättä ole aina huono asia – päivät ovat olleet kyllä pitkiä, mutta toisaalta samaan aikaan olen onnistunut parantamaan unirytmiäni ja saanut monta isoa asiaa, kuten opinnäytetyön ja kasan muita koulutehtäviä tehtyä. Kiireessä on ollut ahdistavaa se, että kotitöille, kuten siivoamiselle ja pyykkäämiselle ei ole oikein jäänyt aikaa. Epäjärjestys ja sotku kotona aiheuttavat epäjärjestystä ja sotkua päässäkin.

(Joku joskus sanoi,  että kun kotona ei ehdi viettää aikaa, ei siellä ehdi sotkeakaan. Minun kohdallani tämä ei kyllä tunnu pitävän paikkaansa.)

Viime viikonloppua oli pitkästä aikaa vähän vapaata, ja parasta oli se, kun pääsi siivoamaan. Nyt on ikkunat pesty (kiitos pikkusiskolle), lattiat mopattu ja tavarat löytäneet paikkansa. Kyllä se on vain totta, että paras ja toimivin sisustus-ja stailausvinkki on siivoaminen – kauneinkin kukkakimppu tai huonekalu näyttää ankealta sotkuisessa ympäristössä.

Ihanaa ja raikasta viikkoa, toivotaan paljon aurinkoa ja lämpöä tulevaksi!

äidille

Onnea kaikille äideille! Etenkin omalleni, joka täyttää tänään myös vuosia.

Äidilläni on silmää kaikelle kauniille. Hän pitää kukista ja puutarhanlaitosta ja kattaa pöydän aina nätiksi. Äitini tekee ihan mielettömän hyvää ruokaa, sellaisella rennon huolettomalla otteella, yleensä ilman reseptejä. Äitini on todella monipuolinen ja osaava nainen, joka innostuu helposti uusista asioista ja ilmiöistä. Kun painin jonkun ison ongelman kanssa ja keinot käyvät vähiin, osaa äiti yleensä auttaa (en olisi saanut opinnäytetyötäni varmaan palautettua ilman äidin tukea).

Kiitos äiti, ja onnea!