Suosittelin viime kuussa iltakävelyjä. Suosittelen niitä edelleen ja lisäksi suosittelen iltapyöräilyjä, jos pyörän sattuu omistamaan. Liikkeelle kannattaa lähteä hiukan ennen auringonlaskua ja valita reitti, joka kulkee edes jossain vaiheessa vesistön ohi. Aurinko nimittäin tekee laskiessaan ihmeellisen kauniita taikoja veden pintaan.
Pieni koirakin oli oikein tyytyväinen pyörämatkustaja, istui tyynesti kyydissä ja ihmetteli kaikkea vastaantulevaa.
Kirsikkapuun kukkiminen on jotenkin ihan epätodellisen ihmeellistä – kukkarakastaja menee ihan sekaisin, kun taivas on täynnä vaaleanpunaista hattaraa. Sen minä sanon, että joskus vielä minulla on oma piha, jossa kasvaa kirsikkapuita, se on varmaa. Tai muutan vaikka kerrostaloon, jonka pihalla on kirsikanpuita.
Helsingissä kirsikankukkien loistetta voi kokea tällä hetkellä ainakin Töölön kisahallin kupeessa, ja viikon tai parin päästä Roihuvuoren kirsikkapuistossa.
Jokakeväinen traditio: retki metsään, joka on täynnä valko-ja sinivuokkoja ja kevään ensimmäisen kukkaseppeleen teko. Lapsuudessani oulussa eivät vuokot juurikaan kasvaneet, joten joka kevät olen aina yhtä innoissani noista herkän kauniista kukista, jotka kasvavat mattoina metsissä ja ojan reunoilla.
Ihanaa, kun on toukokuu.
hame ja ballerinat samuji, silkkipaita h&m
