21. luukku: teddytakki

Toteutunut unelma, pörrötakki. Tein jo sen pörröpuseron, mutta ilmeisesti se ei ollut tarpeeksi, kun piti tehdä takkikin. Ajattelin ensin vain neuletakkia, mutta halusin lisätä vuorin, ettei käy niinkuin Sakarin villapaitapelissä (kutittaa). Vuoren kanssa se on ehdottomasti ulkotakki, sen verran lämpöistä tuo pörrökangas, joka on muuten 48% villaa, 25% mohairia, 22% alpakkaa ja 5 % polyamia. Ei hassumpaa materiaalia, siis.

Oliko takin teko vaikeaa? Ei oikeastaan. Kaavat sain sellaisen väljän napillisen puseron kaavoista, pidensin vain hiukan. Jätin kaulukset suosiolla pois. Kiinnitys helposti neppareilla, ei tarvinnut räpeltää napinläpien tai vetoketjun kanssa. Tällä kertaa voi todella sanoa, että itse tekeminen kannatti: materiaalien hinnaksi jäi muutama kymppi, tekemiseen meni muutamia tunteja. Ja sain juuri sellaisen teddykarhutakin, mitä olen toivonutkin.



20. luukku: jotain punaista

Jouluisimmat kenkäni ovat Samujin punaiset mokkanahkaiset avokkaat. Aivan liian kauniit kuitenkin vain joulukäyttöön, onneksi punainen on piristävä väri mihin vuodenaikaan tahansa. Kengät ovat onnekas löytö Samujin sample salesta parin kuukauden takaa, maksoin murto-osan niiden alkuperäisestä hinnasta. Olin kokeillut niitä muutamia kertoja samoja kenkiä mustina, mutta kohtalo puuttui peliin ja toi nämä punaiset kaunokaiset eteeni. Kaiken ei tarvitse olla aina mustaa, alan oppia sen vähitellen.

19. luukku: väriä jalkojen alle

Jo vuoden kestänyt projekti, eikä vieläkään valmis. Iisakinkirkko. Hullu idea alunperinkin, muutamasta erivärisestä huopapallerosta se lähti: “ei näitä tarvisi montakaan lisää, ja näistä sais jo pienen maton, silleen Hay-tyyliin“. Olisihan sen valmiin maton ostaminen ollut aivan liian helppoa.

Mutta oikeasti, huovuttaminen on aika rentouttavaa puuhaa, johon ei tarvita minkäänmoista aivotoimintaa. Olen myös toisinaan antanut neulan ja huopakasan kyläilijöiden käteen, joten kaikki pallot eivät ole itse tekemiäni. Toistaiseksi vasta osa palloista on kiinnitetty toisiinsa, ja voin laajentaa tuota pikkuruista mattoani sitä mukaa, kun huopapalloja syntyy lisää. Ehkä lomien aikana enemmänkin.