Mielestäni mökkijoulut eli mökillä vietetyt pikkujoulut ovat yksi parhaista asioista ikinä. Hyviä puolia on monia: kaikki vieraat yöpyvät samassa paikassa, saa mölytä ja riehua sydämensä kyllyydestä ilman että alakerran naapuri tulee hienovaraisesti pyytämään hiljaisuutta, tunnelma on sopivan rento villasukissa ja collegehousuissa ja lisäksi ohjelmaan kuuluu aina saunominen. Parasta!
Siksi ilahduinkin valtavasti, kun sain Joonakselta kutsun mökilleen pienen someporukan pikkujouluihin. Osa porukasta oli vanhoja tuttujani, mutta sain myös uusia ystäviä. Pelasin myös elämäni ensimmäistä kertaa Suomi-peliä ja toivottavasti viimeistä kertaa “en ole koskaan”-juomapeliä, joka tuntuu vakiintuneen mökkireissujen perinneohjelmaksi. Söimme jouluisasti tortilloja sekä illalliseksi ja aamiaiseksi ja tuhosimme vielä vähän pihan nurmikkoa lähtiessämme, kun auto juuttui lumisohjoon. Toivottavasti tästä huolimatta Joonas kuitenkin kutsuu meidät uudelleenkin mökille, sen verran hauskaa oli!
Yksi parhaista viikonlopun uusista tuttavuuksista oli Anttu, tuo suloinen yhdeksänvuotias karvakuono, jonka leikkisyys vastasi puolitoistavuotiaan pennun tasoa. Anttu rakasti rapsutuksia ja oli valmis tekemään herkkujen eteen mitä tahansa ja odottamaan kuinka pitkään tahansa vapautuskäskyä. Ja mikä älykäs katse! Kiitos Anttu ystävyydestä, toivottavasti nähdään taas pian uudestaan.
Kiitos kaikille mukanaolleille ihanasta viikonlopusta ja kuvista Artulle!
