Tänään vietetään yrittäjän päivää.
Oma yrittäjäntaipaleeni alkoi kolme vuotta sitten, kun perustin toiminimen. Monelle yrittäjäksi ryhtyminen sisältää usein tarinan, johon liittyy turvallisen, vakituisen palkkatyön jättäminen ja hyppy kohti uutta, tuntematonta ja kiinnostavaa. Oma tarinani on erilainen: perustin yritykseni samana vuonna kun valmistuin koulusta, ja olin jo sitä ennen tottunut tekemään töitä siellä sun täällä, freelancerina. Perustin toiminimen, koska minulla oli laskutettavia toimeksiantoja ja tiesin että niitä tulisi tulevaisuudessakin. Olin tuolloin myös palkkatyössä ja toiminimi oli vain sivubisneksiä varten. Kolmessa vuodessa homma on kääntynyt kuitenkin päälaelleen, nyt yrittäjyys on kokopäiväistä, mutta saan myös hitusen palkkatuloja. Minusta on tullut yrittäjä pikkuhiljaa, vähän kuin itsestään – se on aina tuntunut minulle sopivalta, luontevalta polulta. Asiaan on voinut vaikuttaa se, että perheestäni löytyy monta yrittäjää ja yrittäjyys on lapsesta asti näyttäynyt yhtenä vaihtoehtona siinä missä palkkatyössäkin toimiminen.
Yrittäjyydessä on parasta vapaus, pahinta epävarmuus (ja byrokratia). Nautin siitä, että voin päättää itse, millaisia töitä otan vastaan ja missä ja milloin työskentelen. Epävarmuutta olen oppinut sietämään kohtalaisen hyvin, mutta välillä iskee oikea pelko siitä, että mitä jos ensi vuonna ei riitäkään töitä. Onneksi nykyisin yhä useampi työprojekti on pitkäkestoinen ja säännöllinen, mikä tuo varmuutta ja uskallusta myös ottaa riskejä. Vakautta juuri nyt tuo myös se, että tänä vuonna aloin maksaa YEL-vakuutusta oikeasti tulojeni mukaan, aiemmin olin maksanut vain sitä pakollista minimimäärää. Nyt minulla on siis mahdollisuus saada ihan asiallista sairauspäivärahaa, jos jotakin yllättävää tapahtuisi.
Mitä työni yrittäjänä pitää nykyisin sisällään? Sitä on hankala tiivistää yhteen lauseeseen. Kirjoitan blogia, päivitän instagramia, valokuvaan, suunnittelen kampanjatoteutuksia, tuotan sisältöä yritysten kanaviin, teen podcastia ja joskus esimerkiksi esiinnyn erilaisissa tilaisuuksissa. Lisäksi kuoronjohtajana työskentelen kahden kuoron kanssa, ja toisin kuin moni uskoo, niin myös tästä työstä saan ihan asianmukaista palkkaa. Olen onnellinen pienestä yhden hengen yrityksestäni ja minulle menestyksen mittarina toimii huikean liikevaihdon tai tuloksen sijaan se, että työni on ihanaa ja saan siitä riittävästi palkkaa – vaikka tottakai myös ihailen esimerkiksi yrittäjäveljeni saavutusta (kauppalehden menestyjät-listan ykkönen!) ja muita läheisiäni, jotka ovat menestyneet yrittäjinä nimenomaan sen perinteisemmän mittarin mukaan. Yrittäjyyttä on niin monenlaista ja tärkeintä onkin, että sitä tekee omalla tavallaan, omien tavotteidensa mukaisesti.
En osaa sanoa että olenko yrittäjä vielä 10 vuoden päästä, mutta minua ei haittaisi yhtään, jos olisin. Yrittäjyys on nimittäin aika kivaa, kaikista yel / alv / vero-säädöistä ja jokakuukausittaisesta kirjanpitosotkusta huolimatta!
Ihanaa yrittäjän päivää kaikille yrittäjänaisille-ja miehille!
ps. Uusimmassa No Filter-podcastin RAHA-jaksossa sivutaan vähän myös yrittäjyyteen ja työhön liittyviä teemoja.