Mitä jos joulua pitäisi pelätä?

Kaupallinen yhteistyö: Silpomaton &  Asennemedia

Muistan edelleen elävästi lapsuuden joulut. Kaikki jouluvalmistelut, suursiivoukset ja leipomiset. Sen kutkuttavan tunteen, kun odotimme joulupukkia ja taianomaisen joulukirkon, jossa olimme usein mukana laulamassa. Jouluna sai aina valvoa ja nukkua niin pitkään kuin halusi ja siivouksen suhteen otettiin rennommin kuin arkena. Joulu tarkoitti vapautta, ei pelkästään läksyistä ja kotitöistä, vaan myös tyhjänpäiväisistä kinasteluista ja arkisista säännöistä. Suurin syy, miksi rakastan joulua edelleen, on lapsuuden maagiset joulut. Se oli isossa perheessä vuoden suurin kohokohta, ikään kuin koko perheen yhteiset synttärit ja loma.


Samaan aikaan kun moni lapsi tänäkin vuonna odottaa joulua säihkyvin silmin ja toiveikkain ajatuksin, niin joillekin pikkutytöille joulu voikin olla vuoden vaarallisinta aikaa. Tänäkin jouluna moni tyttö Keniassa on vaarassa joutua silvottavaksi. Joulupyhät ovat tyttöjen sukuelinten silpomisen sesonkiaikaa, koska leikkauksia tehdään eniten silloin, kun lapset ovat lomilla. Kun leikkaus tehdään heti loman alkaessa, niin tytöt ehtivät parantua ennen koulun alkamista.

On kamalaa ja tuskallista ajatella, millaisen ihmisoikeusrikoksen kohteeksi moni nuori tyttö joutuu edelleen joka vuosi: UNICEF:in mukaan maailmassa elää tällä hetkellä n. 200 miljoonaa naista ja tyttöä silvottuna. Tyttöjen ympärileikkauksessa on kyse vuosituhansia vanhasta, julmasta perinteestä, jonka äärimmäisimmässä muodossa tytöltä poistetaan kaikki ulkoiset sukupuolielimet ja alue ommellaan umpeen. Lievemmissä muodoissa koko klitoriksen alue poistetaan tai klitoriksen huppua nirhaistaan. Silpomisesta ei ole naiselle mitään terveydellistä hyötyä, mutta sen haitat ovat hyvin vakavia, jopa hengenvaarallisia.

Silpomiselle ei löydy perusteita uskonnosta tai lääketieteestä, mutta tyttöjen leikkelyyn liittyvät uskomukset elävät köyhissä maissa vahvoina. Uskotaan, että silpominen vahvistaa naista ja tekee hänestä siveellisen ja yhteiskuntakelpoisen. Moni äiti luulee ajattelevansa vain tyttärensä parasta kun vie hänet ympärileikattavaksi, sillä silpomaton nainen saattaa jäädä ilman aviomiestä tai kokonaan sosiaalisen yhteisön ulkopuolelle.

”Olin 12-vuotias, kun minut leikattiin. Meitä oli 20-30 tyttöä ja heräsimme aikaisin aamulla. Teimme jonon, ja joku tytöistä yritti juosta karkuun. Hänet otettiin kiinni ja tuotiin takaisin.

Jos lapsi ei suostu leikattavaksi, hänet ajetaan yhteisön ulkopuolelle. Ei ole mitään mahdollisuutta paeta, vaan leikkaus on pakotettu. Leikkaukseen käytettiin veistä ja partakoneenterää. Näin lapsuuteni aikana, kuinka jotkut tytöistä kuolivat – he vuotivat kuiviin. Joskus vuotaminen yritettiin lopettaa työntämällä maan multaa haavaan.”

En voinut lukea itkemättä tätä Rachel Ongirin haastattelua. Miten vielä nykypäivänä tällainen julmuus ja äärimmäinen väkivalta voi olla mahdollista? Mitä jos minun olisi pitänyt pikkutyttönä, samanikäisenä kun näissä postauksen kuvissa, pelätä tällaista? Kertomuksia lukiessa tulee kuristava tunne kurkkuun ja samaan aikaan viha tätä kammottavaa perinnettä kohtaan: miten nämä kaikki silpomisen uhan alla elävät tytöt saataisiin turvaan?

Solidaarisuus on tehnyt jo yli 10 vuotta silpomisen vastaista työtä kouluttamalla pienten lasten vanhempia, sairaanhoitajia, päättäjiä, toimittajia ja opettajia silpomisen haitoista. Tytöille järjestetään myös turvaleirejä ja työpajoja, jotta he ymmärtäisivät paremmin silpomisen vaarat ja omat oikeutensa. Tärkeässä osassa on myös miesten ottaminen mukaan silpomisen vastaiseen työhön, sillä usein miehillä on kaikkein suurin sananvalta perheen sisäisiin asioihin.

Tämän vuoden Tytöt turvaan-joulukeräyksen tavoitteena on kerätä rahaa silpomisen vastaiseen työhön Keniassa. Jo pienellä summalla on iso merkitys, sillä 10 eurolla nuori pääsee silpomista käsittelevään koulutukseen ja 30 eurolla tyttö pääsee turvaleirille aikana, jolloin hän olisi vaarassa joutua silvotuksi. 100 eurolla koulutetaan tyttöjen vanhempia silpomisen haitoista.

Moni suomalainen saa tällä viikolla tililleen mukavat veronpalautusrahat ja rientää niiden kanssa jouluostoksille hankkimaan lisää tavaraa kaiken yltäkylläisyyden keskelle. Entä jos me käyttäisimmekin näistä rahoista edes pienen osan sen edistämiseen, että useampi tyttö voisi odottaa joulua turvallisin mielin?

Tule mukaan ja tee lahjoitus – autetaan yhdessä tytöt turvaan!

Haluan myös kantaa oman korteni kekoon. Jokaisesta tekemästänne lahjoituksesta lisään omaan lahjoitussummaani euron. Kommentoi alle, instagramiin tai laita privaviesti, kun olet lahjoittanut. Sinun ei tarvitse kertoa lahjoittamaasi summaa tai nimeäsi, tieto siitä että olet tehnyt lahjoituksen riittää. (Sain inspiraation tähän blogikollegaltani Henriikalta, kiitos siitä!)

Lue lisää aiheesta: www.silpomaton.fi

13 comments on Mitä jos joulua pitäisi pelätä?

  1. Hei! Pistin vahingossa edelliseen kommenttiin koko nimeni, sukunimen voi poistaa tai kommentin jättää julkaisematta. Pääasia, että viesti tuli kuitenkin sinulle perille 🙂

Comments are closed.