Ensikurkistus uuteen kotiin

Tässä se nyt on, pieni 60-luvun laatikkoni. Ensiksi silmään osuu kulahtaneet, beiget laattalattiat, johon on liimattu tarroja. Jotkut laatoista ovat lohjenneet, olohuoneeseen oli jätetty ystävällisesti pino varalaattoja – taitavat jäädä kuitenkin käyttämättä.

Asunnossa haisee hienoisesti röökille ja kaikkialla on kulunutta ja likaista. Vaikka keittiö on remontoitu kymmenisen vuotta sitten, ei siitä ole pidetty kovin hyvää huolta. Ahdas komero ei houkuttele kokkaamaan. Asunnossa on aiemmim eletty ilmeisesti aika boheemisti. Siisteydellä ei ole ollut niin väliä.

Tällä hetkellä odotan isännöitsijältä remppalupaa, sitten hommat voivat alkaa. Sekä laatat että makuuhuoneen laminaatit saavat lähteä, ehkä yksi seinäkin. Tilalle tulee parkettia ja avarampaa tilaa. Ovet ja listat uusitaan, kaikki seinät tasoitetaan ja maalataan. Keittiökin menee uusiksi, kokkaaminen ruuanlaitto ovat mulle niin isoja juttuja, etten voisi nauttia elämästä pikkuisen keittokopperon kanssa. Tällä hetkellä jännittää eniten että miten rahat riittää, koska tuntuu että kaikki remontoimisessa maksaa ihan SIKANA. Toisaalta uskon että remppaan sijoitetut pennit maksavat myös itsensä takaisin, vähintäänkin elämänlaadussa.

Taisin tokaista jollekin, että uudessa kodissani ei ole tällä hetkellä oikein mitään, mistä pitäisin. Se ei ole ihan totta, sillä yhtä asiaa rakastan siellä jo nyt: valoa. Sitä tulvii ihanasti sisään kahdesta suunnasta, kulma-asunnon hyviä puolia. Valo on se syy, miksi minusta ylipäätään tuli tämän kodin omistaja ja syy myös sille, miksi uskon että tulen viihtymään tässä kodissa. Kunhan vain saan laitettua sen ensin vähän enemmän itseni näköiseksi.

Kiinnostaako teitä tällaiset välipäivitykset tämän asuntoprojektin suhteen?

16 comments on Ensikurkistus uuteen kotiin

  1. Kiinnostaa kovasti!!! Älä huoli, sinulla on niin hyvä maku ja silmää näille asioille, että kodistasi tulee varmasti ihana! Itsehän meinasin sananmukaisesti pyörtyä, kun näin kotimme ensimmäistä kertaa. Nyt rempan jälkeen en voisi olla onnellisempi. 😊

  2. Todellakin kiinnostaa!

    Asunnoissa on se hassu juttu, että miltei kaiken muun paitsi sijainnin voi muuttaa.
    Ja ehkä tuon valon kulun ja määrän. Osoittain senkin, jos kaataa seiniä.

    Itse en ole onnistunut teettämään remonttia niin, että se olisi ollut taloudellisesti voitollista. Ainoastaan onnistuin saamaan omani takaisin. Laskin omalle elämänlaadulle enemmän arvoa kuin millekään muulle. Tein itselleni kotia, enkä ajatellut jälleenmyyntiä. Ja olen viihtynyt kaikissa kodeissamme todella hyvin.

    1. Kiva kuulla!

      Mä en myöskään usko että välttämättä saan voittoa suuresti tästä asunnosta remppaamisen jälkeen. Jos omat saa takaisin, niin se on jo todella hyvä, koska voittona on silloin elämänlaadun paraneminen huimasti 🙂 Vaikka tämä asunto tuskin tulee olemaan ihan loppuelämäni koti, haluaisin viihtyä siinä ainakin pari seuraavaa vuotta, kuka tietää jos kauemminkin.

  3. Olipa kämppä millainen tahansa, on aika ikävää, että arvostelet julkisesti asuntoa, joka on ollut toisen ihmisen _koti_. Se “kulahtanut keittiönkopperokin”, jossa sinä et pysty fiiniyttäsi kokkaamaan. Edellisistä omistajista ei olisi tarvinnut mainita yhtään mitään. Eikä tehdä heitä naurettaviksi.

    1. Tiina, kiitos kommentista! Muutin tekstiä palautteesi perusteella hiukan neutraalimmaksi – tarkoitukseni ei ollut todellakaan pilkata yhtään ketään, vaan puhua asioista niin kuin ne olivat.

      Kommenttisi oli mielestäni vähän liioiteltu. Asunto myytiin huonokuntoisena ihan esitteenkin mukaan. Se oli myös jätetty todella likaiseen kuntoon luovutushetkellä, esim. kylppärissä oli likaisia rättejä, kaapeissa roskia, keittiön kaikki kaapit olivat likaiset, lattioilla oli tahroja jne. Lisäksi näkyi kaikesta, ettei asunnosta oltu pidetty kovin hyvää huolta. Kaikille siisti koti tai tilava keittiö eivät ole välttämättä kaikkein tärkeimpiä asioita elämässä, eikä mulla oo mitään sanottavaa siihen miten kukin haluaa elää – kommentoin ainoastaan sitä, millaiseen kuntoon asunto oli jätetty. En tunne asunnon aiempia asujia, joten en voi heistä sanoa mitään, mutta voin mielestäni sanoa rehellisesti, mitä mieltä asunnosta ja sen kunnosta olen, ihan julkisestikin. Keittiö esimerkiksi on tosi pieni eikä täytä sellaisia standardeja, mitä itse keittiöltä odotan, esim. sieltä puuttuu liesituuletin ja siellä ei mahdu myöskään sujuvasti kaksi ihmistä yhtäaikaisesti työskentelemään, lisäksi tyylillisesti se ei sovi makuuni – ei näiden asioiden sanominen tarkoita että olisin fiinimpi tai parempi kuin kukaan mukaan. Ihmisillä on vaan tosi erilaiset tarpeet ja toiset haluavat panostaa enemmän asumiseen, toiset toisiin juttuihin.

  4. Kiinnostavat hyvin paljon! Myös keittiö olisi kiva nähdä ja esim pohjapiirros vaikka itse piirrettynä. Onnea kodista – koti siitä tulee.

  5. Onko nuo väliovet 60-luvun alkuperäiset puuovet? Älä missään nimessä vaihda nykyaikaisiin “massiivi”pahvioviin! Kittiä ja maalia pintaan, niin kestävät taas seuraavat 60 vuotta. Listojakin voi hioa ja pintakäsitellä uudestaan.

    Itse ostin aikoinaan asuntoni siistiltä naisihmiseltä, mutta asetuttuani aloilleni sain huomata, että tuo siisteys oli todellakin vain pintaa. Jääkaappi oli saastainen, puhumattakaan sen taustasta ja alla olevasta lattiasta. Ikkunoiden välejä ei oltu pesty vuosiin ja pesun jälkeen sisäilmakin oli huomattavasti raikkaampaa. Olen tästä ihan avoimesti puhunut, enkä ymmärrä miksi edellisen asukkaan siivottomuutta pitäisi jotenkin salailla.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *