Aamiaiset ovat saaneet aivan uudenlaisen merkityksen sen jälkee, kun keksin pystyttää pienen terassin privaatin sisäänkäyntimme yhteyteen. Päivän tärkein ateria luonnonvalossa ja raikkaassa ilmassa aloittaa aamun parhaalla mahdollisella tavalla. Vaikka en joka aamu syökään voisarvia briejuuston ja hillon kera, huomaan myös panostavani jokaiseen aamiaiseen tavallista enemmän: kun kerran kattaa pöydän ulos niin sen voi tehdä samantien vähän paremmin.
Nautitaan viikonlopusta, ystävät!
Oi, haaveilen aamiaisesta Helsingissä pienellä terassillasi. Ehkä joskus tulenkin. En tänä kesänä, mutta mielelläni tarjoaisin aamiaisen teille täällä meillä! Tulkaa käymään.
isosisko, tervetuloa, kun tulet niin katan pöydän niin koreaksi kuin osaan 🙂 Ilomielin tullaan käymään, toivottavasti pian!